tiistai 31. joulukuuta 2013

olkoon uusi vuosi hieno

Vuosi on ollut ihana. Kamala. Tunteikas. On ollut suuria vastoinkäymisiä, jotka koskee vieläkin (miten asioilla onkaan tapana kasautua samaan syssyyn) ja ollut aivan mahtavia asioita (miten asioilla onkaan tapana järjestyä). Tänä vuonna on siis tapahtunut paljon. Perustin myös tämän blogin, koska aikaa oli ja halusin vihdoin kirjata ylös ihan tosissani mitä kirjoja luen ja lyhyesti kirjata myös ajatuksiani luetuista kirjoista. Osallistuin myös elämäni ensimmäiseen lukumaratoniin ja siitäkin syystä ajattelin, että tästä blogista voisi tulla myös ohessa tai pääasiassa lukupäiväkirjani. En aio ensi vuonnakaan kirjata luetuista kirjoista sen pidempiä arvosteluita, koska pääasiassa toimii vaan itselleni muistikirjana. Jos joku tänne eksyy ja saa noista lyhykäisistä "arvosteluista" jotain irti, niin aina parempi.

Kevät meni aika sumussa, joten kirjoja en paljon lukenut. Aloittelin keväällä myös 20 vuoden tauon jälkeen varovaisesti urheilun, koska kyllästyin huonoon kuntooni ja vielä huonompaan ruokavalioon. Kesä meni ihanasti pääasiassa lukien ja nauttien elämästä. Kesällä myös sain ruokavalion ja urheilun ideasta kiinni, joka oli itselle iloinen ja iso asia. Aloittelin varovasti ja sillä tiellä ollaan edelleen. En halua itseäni pelästyttää liian suurilla odotuksilla, vaan menen täysin omaan hitaaseen tahtiini. Syksyllä uusi työ aiheutti sen, että lukutahti hieman hidastui kuin myös blogin päivitys luettujen kirjojen osalta. Pelkäsin, että palaan uuden työn myötä myös vanhoihin huonoihin tapoihini mitä ruokavalioon ja urheiluun tulee, mutta onneksi en täysin palannut niihin. Joulukuussa notkahti oikein vaan kunnolla, mutta kyllä se tästä taas lähtee.

En harrasta isoja uuden vuoden lupauksia muutenkaan, mutta nyt tänä vuonna asetin itselleni tavoitteen lukea 62 kirjaa ja urheilun saralla otan tavoitteeksi olla hyvässä kunnossa. Laihduttaa minun ei tarvitse eikä ole tarvinnut, mutta kunnonkohotus on pakollinen.

Hei hei Vanha Vuosi, Tervetuloa Uusi Vuosi.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo


Oih miten herttaista. Romanttista historiallista hömppäpömppää. Juuri sitä itseään, josta miehet eivät voi ääneen tai julkisesti sanoa pitävänsä, koska sehän tarkottaisi että mestauttaa itsensä. Ja naisillekin pyöritellään silmiään miten omituista kun JUURI SINÄ luet tällaista. Silti, tämä kirja on valloittanut ympäri maailman ja sitä lukee sekä miehet että naiset. Toiset pitävät enemmän, toiset vähän vähemmän, mutta ketään tämä ei jätä kylmäksi. Ensimmäisen kerran olen tämän lukenut joskus teininä, mutta se löysi tiensä omaan kirjahyllyyn vasta viime viikolla. Yritin pitää näppini siitä erossa, jotta saisin luettua Lyhyt pysähdys matkalla Auschwitzista loppuun, mutta ei onnistunut.

Minä sitten rakastan juuri tällaista hömppää. Pidän tästä samasta syystä kuin pidän Utrion ja Hirvisaaren historiallisista romaaneista. Niissä on sopivassa suhteessa kaikkea. Ja lähestulkoon aina voi olla varma, että asiat päättyy hyvin. Ainakin niille, ketkä sen ansaitsee. Eli voi hyvin mielin lukea, vaikka jossain kohtaa näyttäisikin tilanteet vähän huonolta. Hyvä päätös lukemisvuodelle.

Kauko Röyhkä: Poika Mancini

Kuva: Like
Kertoo nimensä mukaisesti Mancinista, lauluntekijästä, 80-luvun Oulusta. Eräänlainen jatko-osa Miss Farkku-Suomelle.

Kyllä. Nyt vihdoin sain Kaukolta sen mitä olen odottanut. Sen jonkun sävähdyksen, joka kertoo että onhan mies myös kirjailija. En väitä etteikö olisi aiemminkin ollut, mutta olen lukuisista yrityksistä huolimatta arvostanut miehen muusikkona korkeammalle kuin kirjailijana. Siinä missä Jobs oli hengästyttävä (en väitä että huono), niin Miss Farkku-Suomi oli hieman keskitasoa matalamman statuksen kirja (en väitä että huono). Eikä muut omistamani Kaukon kirjat ole jääneet tuotakaan vertaa mieleen että niistä voisi jotain tässä mainita. Eli onhan noita lukenut ihan mielellään, mutta mitään tadaa elämystä en ole niistä saanut. Nyt. Poika Mancini sai minussa sen aikaan. Enkä edes osaa selittää mistä se johtuu. Ehkä se johtuu nimmarista itse Mieheltä, joka koristaa kirjaani tai siitä että kuuntelin korvat höröllä Helsingin kirjamessuilla taustoja kirjasta. En tiedä, mutta olen kuitenkin onnellinen että näin kävi.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Liza Marklund: Ajojahti

Kuva: cdon.com
Tämä kirja menee kategoriaan aivot narikkaan johon laitan kaikki dekkarit tai jännärit, joita luen kun haluan helppoa tekstiä jossa ei tarvitse ajatella juurikaan mitään. Senkun vaan lukee ja nauttii olostaan. En muista näistä tällaisista kirjoista juurikaan mitään jälkeenpäin, koska eivät yleensä pidä sisällään mitään erikoista tai muuta muistettavan arvoista. Aika samoilla linjoilla menee kaikki. Saman puun mukaan veistettyjä. Ja siinäpä onkin näiden kirjojen suola ja sokeri. Mikä parasta, nämä kirjat voi lukea jonkun ajan kuluttua uudelleen, koska eipä näistä jää mitään muistijälkiä. Tai jos jää, niin hyvin etäisiä. Ajojahti oli viihdyttävää seuraa ja sain hienosti hetkeksi unohdettua pettymyksen aloitettuani Lyhyt pysähdys matkalla Auschwitzista kirjaa, joka on todella tylsän oloinen.

Tämä kirja tuli ikäänkuin vahingossa kun unohdin jälleen kerran peruuttaa kirjakerhon kuukaudenkirjan. Näitä sattuu liian suht usein, mutta yhtäkään kirjaa en vaan pysty palauttamaan. Tiedä mikä siinäkin on. Sinne ne kaikki kirjat päätyy, minun kirjahyllyyni, jossa heille on varattuna mukava ja lämmin koti. Tosin, pian alkaa kirjahyllystä loppumaan tila, joten jotain pitää keksiä.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Tuomas Vimma: Toinen

Kuva: cdon.com
Kertoo Helsinki 12 kirjailijan ensimmäisestä vuodesta ja kirjamaailman kulisseista.

Hahhaa. Kyllä täytyy sanoa, että Tuomas Vimmaan voi näemmä luottaa viihdytysmielessä. Taivaslaulun jälkeen olo oli todella pettynyt, joten tartuin Vimman viimeiseen kirjaan, joka minulta on lukematta. Olen suorastaan säästänyt sitä tällaisia tapauksia varten. Eikä se pettänyt taaskaan. Kirjan lukeminen oli helpompaa mitä Helsinki 12:sta, vaikka tässäkin oli "stadia" enemmän kuin tarpeeksi. Mutta taattua tavaraa. Viinaa, sekoilua, pimuja, panemista, pintaliitoa. Ei ihan niin raisua settiä kuin ihan ensimmäisessä kirjassa, mutta kuitenkin ihan hyvin tässäkin.

Mielestäni on erittäin hauska idea kirjoittaa esikoiskirjailijan vuodesta ja nauratti miten Vimma onkin keksinyt moisen, että joku muu olisi todellisuudessa kirjoittanut kyseisen esikoisteoksen. Pidin siis kovasti ja mielenkiinnolla odotan Raksan ja Ruutukympin jatko-osaa. Katsotaan mitä Vimma keksii.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Kuva: Adlibris
Kertoo Viljasta ja Aleksista, lestadiolaisparista, joista Vilja taistelee itseään vastaan.

Menin taas halpaan ja vaikka miten selitin itselleni, että tällainen kirja on ostettava alelaareista eikä nyt, niin lähdin kirjamessuilta tämä kirja kassissa. Halvalla sai, niin oli pakko kotiuttaa. Taivaslauluahan on hehkutettu monelta taholta ja nehän on aina pahoja paikkoja. Myös siksi, että hehkutukset tuppaa asettamaan aikamoisia odotuksia, joka on kirjaa kohtaan epäreilua. Harva kirja pystyy täyttämään itse asettamani odotukset. Tämän kirjan kohdalla kävi jopa niin, että jouduin väkisin kahlaamaan koko kirjan loppuun, mutta annan itselleni propsit siitä, etten jättänyt kirjaa kesken.

Mielestäni Taivaslaulu oli tylsä. En saanut mitään irti edes hienosta runomaisesta kerronnasta. Se jopa ärsytti. Ehkä siksi että hidasti lukemista kun haluan aina keskittyä ja oikein maistella tuollaista kerrontaa. Nyt jäi tuostakin ainoastaan paha maku suuhun, kun parhaimmillaan tuon tapainen kerronta jättää herkulliset maut. Voipi olla että Taivaslaulun kohdalla otin näppylöitä myös itse aiheesta. Lestadiolaisuudesta. Jokainen saa toki uskoa mihin itse haluaa ja on hienoa jos joku löytää noinkin vahvan kiintopisteen jota seurata, mutta koska itse ei ole yhtään uskonnollinen eikä koe pienintäkään samaistumista, niin ehkä siksikin lukukokemus oli suuri pettymys.

perjantai 20. joulukuuta 2013

MC Joulu

Mielenkiintoista. Mukavaa. Erilaista. Ison firman ja pienen firman jouluhässäkät eroaa toisistaan ihan ymmärrettävästi aika tavalla. Siinä missä isossa firmassa on mahdollisimman halvalla hoidettu joulupöytäkattaus joka ei ole mitään ilotulitusta makunystyröille (mukavaa silti että edes on), järjettömän iso ja loisteliaasti koristeltu kuusi visitor centerissä, joku pieni lahja duunareille joka yleensä on suklaata tms (mukavaa silti että edes jotenkin muistetaan) ja hyvät mahdollisuudet ottaa joulun aikaan hieman rennommin töissä. Pienessä firmassa näemmä hoituu hommat ihan eri levelillä. Tai sitten olen onnistunut löytämään pienten firmojen aatelin.

Meillä oli joulupöytäkattaus nyyttärimenolla, joten makunystyrät iloitsi sekä varsinaisen ruoan että jälkiruoan parissa. Oli savustettua kalkkunaa Hanhialan tilalta, itse tehtyjä sillihässäköitä, itse tehtyä rosollia, pororullia, suklaakakkua, juustokakkua, juustoja ja kaikkea mahdollista. Soma keskikokoinen hieman surullinen kuusi, jonka koristeluja voidaan kutsua sanoilla "insinöörin kuusi" tai vaihtoehtoisesti "nörttikuusi". Lahja duunareille suoraan Stockmannin delicatess osastolta. Hyvät mahdollisuudet ottaa joulun aikaan hieman rennommin töissä.

MC Joululahja

MC Kalkkuna

MC Yläkerran Kuusi
Kotiin hommasin meille Perkkiön tilalta ihanan onnellisen kinkun, joka on saanut eläessään elää sikamaisesti. Kyllä, oli tyyriimpi mitä kaupasta, mutta ilomielin maksan kinkusta jota syödessä tulee hyvä mieli. Tehotuotetut kinkut myös todennäköisesti maistuu huonommalta. Tai niin oletan. Se nähdään ihan piakkoin jahka ollaan paistettu Irma. Kyllä, meillä nimetään kinkku joka vuonna Irmaksi. Nyt voisi jopa puhua Iloisesta-Irmasta.