maanantai 13. huhtikuuta 2015

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein


Odotin Anna-Leenan viimeisen kirjan jälkeen, että hän palaisi ruotuun ja antaisi minulle kirjan, joka saisi minut jälleen höröttämään ääneen. Toteutuiko tämä. No ei. Mutta ei se haittaa. Tämä oli silti hauskempi ja Härkösmäisempi kuin tuo aiempi. Eli nautin tämän lukemisesta enemmän kuin mitä tein Takana puhumisen taito kirjaa lukiessani.

Kirjahan kertoo nimensä mukaisesti lottovoittajista. Pariskunnasta, joka voittaa lotossa. Siinä mielessä jännä aihe, koska monimiljoonavoitto harvoin osuu ja sitten kun se osuu, niin kukaan ei tiedä miten sitä käyttäytyisi. Millainen sinusta tulisi. Millainen minusta tulisi. Härkönen on kuvannut pariskunnan, jonka huonot puolet pukkaavat kunnolla esiin kun äkkirikastuu. Kun ei tarvitse miettiä rahaa. Ja silti sitä miettii. Enemmän kun koskaan. Ja yhtäkkiä saa paljon uusia kavereita. Parisuhde alkaa rakoilemaan. Tämän luettuani en välttämättä pidä lottovoittajia voittajina. Lottovoitto voi olla myös pienoinen kirous.

Jens Lapidus: VIP-huone


Tämä se vasta oli hyvinkin stereotyyppinen dekkari: vanha rikollinen joka yrittää päästä vanhoista huonoista tavoista eroon. On todella kova luu ja hieman myös mystinen, sellainen jota kunnioitetaan sekä rikollisissa piireissä että siellä lain paremmalla puolella. Nuori tyttö, joka toimii juron parina. Sitten nämä kaksi saavat säätää menemään ja jahtaavat rikollisia. Niitä juron aikasempia kavereita. Muutama ylläri sinne väliin ja voilá.

Pinokkion nenän jälkeen erittäin virkistävä kirja. Ja oli muutenkin ihan viihdyttävä paketti. Näitä kirjoja, jotka pystyy lukemaan yhdessä illassakin jos sille päälle sattuu. Tätä tosin en tainnut ihan yhdessä päivässä lukea. Laahaa tosi paljon nyt perässä nämä muistiinpanot lukemistani kirjoista, mutta kunhan nyt jotain muistaa, niin hyvä on. Ainakin muistaa sen fiiliksen, jonka kirjat jätti. Tämä jätti fiiliksen, että oli ihan jees. Ei ihan parasta, mutta ei nyt mitään kamalaakaan.