Aijai kun teki kipeää. Olen käsitellyt näitä asioita paljon meidän tiimin tasolla, mutta tätä lukiessa palautui mieleen kaikki tapahtumat Nokia-tasolla. Kaikki nuo päätökset ja infot ja fiilikset mitä ne tuotti. Otti siis ihan todella koville kun kaikki tämä niin sanotusti muillekin näkyvä osa oli jo itseltäni hieman vaipunut unholaan. Sitä vaan jotenkin oli miettimättä sen enempiä ja kikkaili täysillä menemään, koska rakastin sitä työtä mitä tein. Toivoin, että asiat järjestyisi parhain päin. Halusin, että asiat järjestyy ja että me Nokialaiset saisimme vihdoin rauhan sekä itseltämme että maailmalta. Lukiessani kaikki tämä toivominen ja haluaminen palasi mieleeni hieman turhankin elävänä. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä herra Elopista, mutta itse olen edelleen sitä mieltä, että Nokialla oli tuon hetken hyvä ja valovoimainen liideri. On helppoa olla jälkiviisas ja kyllä itsekin suuresti hämmästelin miksi kaikki munat laitettiin samaan koriin, mutta kuitenkin. Korihan oli huono valinta, mutta kukapa meistä ei valitsisi tuttua polkua, joka Microsoft Elopille oli.
Operaatio Elop jatkoi siitä mihin Ollilan muistelmat jäi ja täytyy sanoa, että kyllä tämä oli huomattavasti parempi kirja, vaikkakin koville ottikin. Nykänen ja Salminen eivät sortuneet ilkkumiseen tai spekulointiin mielestäni missään vaiheessa, vaan raportoivat sen mitä haastatteluissa ja tutkimuksissa on ilmi käynyt. Hieno kirja.
Meegosta olisi voinut tulla jotain suurta. Toivon, että Jollasta tulee suuri. Me ex-Nokialaiset olemme suuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti