Vihdoin kotiutin tämän kirjan, joka on ilmestymisestään asti ollut listoillani. Nyt kun osui sopivasti kirjakaupassa silmään, niin pitihän se sujauttaa kassan kautta kotiin. Minua kun kiinnostaa tällaiset omaelämänkerralliset, perustuu tositarinaan tyyppiset teokset vaikkei ne ihan täysin vastaisikaan itse tarinaa.
Miten onnekas itse onkaan, että on saanut lapsena olla lapsi eikä ole tarvinnut huolehtia pienestä alkaen sekä itsestään että vanhemmistaan. Kaikilla ei tällaista luksusta ole vaikka sen luulisi olevan ihan perussettiä. Pidin kovasti tästä kirjasta vaikka se kaikessa raadollisuudessaan saikin minut surulliseksi. Se on surullista miten joillekin ihmisille osuu ne psyykkiset sairaudet jotka on vaikeasti parannettavissa jos ovat ollenkaan. Ja miten sairaus vaikuttaa koko perheeseen, josta jää jäljet.
Pidin kovasti Vaaran tavasta kertoa tarinaa ja miten hän kuvaili tapahtumia, ihmisiä, maisemaa, tunteita, hätää, rakkautta. Oli myös mukavaa kun "huomenkellotyttö" nimen merkitys selvisi kirjaa lukiessa. Itselläni kun ei ollut mitään käsitystä mikä on huomenkello. Joka päivä oppii jotain uutta ja sinä päivänä se oli huomenkello.
Näin wannabe-graafikkona kannen design miellytti myös suuresti silmää.
Hyvä paketti ja oli äärimmäisen hyvä ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti