Ehdottomasti sarjan paras osa. Samassa paketissa iloa, onnea, surua, hämmennystä, mutta ennen kaikkea toivoa ja uskoa, että sodan jälkeen kaikki asiat sutjaantuu. Kaikki asiat saivat päätöksensä, vaikkakin jotkut saivatkin surullisen sellaisen.Tarinat kietoutuivat yhteen hienosti ja näppärästi, ja taisin suorastaan ahmia tämän kirjan, jotta saan mahdollisimman nopeasti tietää miten kaikkien henkilöiden käy.
Tukeva on eräs lempihahmoistani ja tekipä oikein pahaa kun sodan tiimellyksessä joutui luopumaan hirvittävällä tavalla rakkaasta Sulottarestaan. Tiedän, kuulostaa typerältä, mutta siinä kohtaa tuli oikeasti tippa linssiin. Siitäkin syystä, että siitä asti kun Sulotar tuli Tukevan elämään, heidän lämpimästä "suhteestaan" on saatu loihdittua syvä ja kaunis kuva, joten heidän viimeisistä hetkistään Laila on osannut rakentaa äärimmäisen koskettavan osion.
Muidenkin tarinat toki koskettivat ja sodan kuvaukset olivat todenmukaisia, vaikken tietysti olekaan itse kokenut sotaa. Silti ne osiot myös taistelun tiimellyksestä olivat uskottavia enkä epäillyt hetkeäkään etteikö sellaista olisi voinut oikeasti tapahtua.
Tämä oli perushyvä sarja, jota on helppo ja mukava lukea. Pitääkin ottaa jossain vaiheessa haltuun tuo Imatra-sarja, jonka olen toki lukenut kokonaisuudessaan, mutta tekee hyvää virkistää muistia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti