Jens Lapidus: VIP-huone

Tämä se vasta oli hyvinkin stereotyyppinen dekkari: vanha rikollinen joka yrittää päästä vanhoista huonoista tavoista eroon. On todella kova luu ja hieman myös mystinen, sellainen jota kunnioitetaan sekä rikollisissa piireissä että siellä lain paremmalla puolella. Nuori tyttö, joka toimii juron parina. Sitten nämä kaksi saavat säätää menemään ja jahtaavat rikollisia. Niitä juron aikasempia kavereita. Muutama ylläri sinne väliin ja voilá.

Pinokkion nenän jälkeen erittäin virkistävä kirja. Ja oli muutenkin ihan viihdyttävä paketti. Näitä kirjoja, jotka pystyy lukemaan yhdessä illassakin jos sille päälle sattuu. Tätä tosin en tainnut ihan yhdessä päivässä lukea. Laahaa tosi paljon nyt perässä nämä muistiinpanot lukemistani kirjoista, mutta kunhan nyt jotain muistaa, niin hyvä on. Ainakin muistaa sen fiiliksen, jonka kirjat jätti. Tämä jätti fiiliksen, että oli ihan jees. Ei ihan parasta, mutta ei nyt mitään kamalaakaan.