sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset


Ensin on taas annettava krediittiä kirjan kannesta. Se on rouhea. Se on hieno. Se tuntuu ja näyttää kivalta. Toisiinsa mätsäävät värit, ei liian räikeät vaan juuri sopivat. Kuvio jonka vasta hetken tutkittuaan huomaa olevan kasvot. Aihiolakattu "verkkokuvio". Arvostan tällaista panostamista kovasti. Siitä on mukava lähteä liikkeelle. Matkalle, jonka kirjailija tarjoaa.

Alussa ei vielä häirinnyt yhtään kun edettiin vaihtelemalla aikakausia. Pysyin kyllä kärryillä missä ajassa kulloinkin mentiin, mutta sitten jossain vaiheessa olisin halunnut vaan nopeuttaa asioiden yhteenkutomista. Olin suorastaan närkästynyt kun en voinut kiirehtiä lukemista, jotta olisin saanut selville murhaajan ja miten kaikki liittyy yhteen. Luulin tietäväni jo aikaisessa vaiheessa kirjoittajan, mutta siinäkin piili iso yllätys. Murhaajan arvasin itse asiassa jonkin verran aikaisemmin, mutta kirjoittaja, se meni kyllä vihkoon. En koskaan kirjaa lukiessani yritä tietoisesti arvailla, mutta kyllä sitä aina alitajuntaisesti aivot tekee hommia jotta saisi selville jotain.

Kirjan loputtua olin hämmentynyt. En osannut yhdistää joitain asioita ollenkaan. Nerokasta. Nyt kun tiedän lopputuloksen, niin täytyy uudestaan lukea tämä kirja. Ihan vaan koska jäi häiritsemään miten olenkin näin pihalla vaikka keskityin ihan tosissani lukemiseen ja annoin tarinan viedä mukanaan. Kuten aina varsinkin dekkareita lukiessani. Ei näissä voi antaa sivujen soljahdella ohi. Muuten tipahtaa kärryiltä. En edelleenkään tosin oikein yhdistä peliä (jossa on punainen pallo, musta pallo ja irtokiviä) kunnolla vaikka toisaalta voin arvata sen merkityksen. Siihenkin toinen lukukerta varmaan antaa vastauksen.

Markus Ahonen on tämän kirjan myötä Suomen vastine Jo Nesbolle. Varsinkin Harry Hole-sarjan juonenkäänteet ja nerokkaat rakenteet tuovat esiin yllätyksiä, jotka saavat minut hämmästymään. Niin kävi tässäkin. Samanlainen "mitä hittoa"-fiilis kun paljastui, että se jota pidin itsestäänselvyytenä olikin väärin. Se on aina hyvä asia kun kirjailija saa minut hämmästymään. Toivon vaan, että Ahonen ei tule tämän enempää tulevissa kirjoissaan kikkailemaan. Tämä määrä oli juuri hyvä, mutta yhtään enempää ei saa olla. Tai jos on, niin pitää uskaltaa vetää sitten Helsinki12 tyyliin by Tuomas Vimma täysin överiksi ja sitten menisikin jo eri tyylisen kirjan puolelle.

Hyvä oli. Nautin suuresti. Kiitos Markus Ahonen.

http://www.adlibris.com/fi/kirja/sydamenmurskajaiset-9789510420058

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti