sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Barbara Demick: Suljettu maa


Kylläpä oli hieno kirja. Pysäyttävä ja laittoi todella taas ajattelemaan miten hyvin meillä on asiat. Tosin, eihän meidän oloja ja Pohjois-Korealaisten oloja voida oikeen verrata, koska siellä hyvin harvat edelleenkään tietävät mitään ulkomaailmasta. Tässä kirjassa oli todella hienosti kuvattu Pohjois-Korealaisten tarinoita kuuden eri henkilön kautta. Kaikki henkilöt on päässeet Pohjois-Koreasta pois, joten ovat vapaita kertomaan tarinansa. Jokainen tarina oli omanlaisensa, mutta kuitenkin pitivät sisällään hyvin paljon samoja elementtejä. Uskollisuutta, epäuskoisuutta, pelkoa, hämmästystä, neuvokkuutta. Kaikkea tätä ja paljon enemmän.

Ehkä kaunein kaikista oli Mi-ranin ja Jun-sangin suuri rakkaustarina. Se sai minut huokailemaan ihastuksesta. Siinäpä on autenttista rakkautta julmissa olosuhteissa. Ja kaiken kokemansa jälkeen he tapasivat toisensa Etelä-Koreassa <3 En kerro tästä enempää, koska en halua spoilata keneltäkään lukukokemusta.

Omasta mielestäni surullisin kaikista oli Tohtori Kimin tarina. Ehkä siksi mitä kaikkea hän joutui lääkärinä kokemaan ja näkemään. Ei toivoakaan, että olisi pystynyt auttamaan puutteiden takia vaikka siihen olisi ollut muuten mahdollisuudet. Miten kamala tunne se onkaan kun tietää pystyvänsä, mutta siihen ei ole työkaluja. Kamalaa.

Suosittelen lämpimästi. Todella hieno.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti