Hmmm. Tartuin innokkaana tähän kirjaan koska onhan se nyt vaan niin mieletön juttu koko Ikea ettei tosikaan. Alku oli todella lupaava ja ahmin tätä suurtarinaa, mutta sitten alkoikin tökkimään. Jopa välillä ärsyttämään. Asioita alettiin toistamaan ihan liikaa vaikka ymmärrän toki miksi asioita toistetaan. Sitenhän se asia tulee parhaiten selväksi. Toistoa toistoa. Mutta että kirjassa. Joku raja olisi hyvä. Tässä mentiin rajan yli tohinalla. Oli myös, paljon hyppimistä asiasta toiseen, joka kävi jo riesaksi. Pieni hyppiminen sallittakoon, mutta loikkia voisi vähentää ja välttää.
Alkoi myös ihan hitusen ärsyttämään Bertilin ilmiselvä fanitus IK:ta kohtaan. Ei siinä mitään, fanittaa saa ja pitääkin, mutta että joka välissä pitää kertoa miten IK on parasta mitä Bertil tietää tai tulee ikinä tietämäänkään. Eli hiukan puolueettomampi kirjoittaja olisi voinut tehdä ihan hyvää kirjan lopulliselle annille.
Ei siitä silti pääse mihinkään, etteikö IK:lla olisi bisnes hyppysissään. Ei sitä ihan joka jamppa pysty tuollaista imperiumia rakentamaan. Ja vielä pysymään hyvin pinnalla vuodesta toiseen. Tarvitsee silti etsiä se Totuus Ikeasta kirja ja katsoa mitä se on nielaissut sisäänsä. Onko pelkkää katkeroituneen työntekijän tilitystä? Eli jos joku on lukenut sen, niin ottaisin mieluusti kommentteja siitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti