kesälukumaraton vol 2.0: valmistelut

Blogistanian kesälukumaratonin valmistelut julistetaan alkaneeksi ja aloitan tietysti tärkeimmistä eli kirjoista. Niiden valinnasta. Huomenna mietitään eväspuolta. Kirjahyllyssä komeilee hävyttömän monta bufferikirjaa muiden proggisten jalkoihin jääneitä. Tosin, kävin tänään kirjastossa lukumaratonia silmälläpitäen joten jää ainakin osa omista bufferiin. Onhan se silti mukavaa että bufferissa on edes jotain jos ilmaantuu iso lukemisen nälkä.

Tässä oma pinkkani josta tulee maratonille silmälasien ruokaa.

Näistä varmoja ovat ainakin Härkösen Heikosti positiivinen, Läckbergin Enkelintekijä ja lyhyempi mutta varmasti raskaampi Päivi Koukkarin Hidasteita. En vaan malttaisi odottaa, mutta tämä tunne palkitaan keskiviikkona jahka maraton alkaa. 

Blogistanian kesälukumaraton vol 2.0

Päätinpä minäkin osallistua tähän toiseen lukumaratoniin kun ensimmäinen meni jotenkin ihan ohi. Eikä niillä 50 sivulla mitä ekan maratonin tukijoukoissa luin oikeen pääse pröystäilemään. Tai tekemään mitään muutakaan. Olkoon se siis ensi keskiviikon aperatiivi. Startteri.

Vielä en ole lyönyt lukkoon mitä luen, mutta jonkunlainen ajatus muhii kuitenkin jossain päin aivoja. Ehkä listalle päätyy ainoastaan kaksi kirjaa joista toisessa 486 sivua ja toisessa 306. Tai sitten vetelen kirjastoon fiiliksellä ja otan sieltä nipun hieman pienemmällä sivumäärällä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Pääasiassa meinaan vaan nautiskella päivästä lukien ja toisten suorituksia mielenkiinnolla seuraillen. Nykyään harvinaista herkkua edes lukea yhtä kokonaista kirjaa päivän aikana joten tästä päivästä otan kaiken irti. Nautiskelen. En kiirehdi. Ja aloitan vasta iltapäivällä kahden kolmen aikoihin, koska silloin Tytär on jo viety mummin hoiviin.

Ai niin, pitääkin mennä ilmoittautumaan tänne aka "Hys, äiti lukee nyt!" blogiin.

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut

Jopas oli hieno kirja. Kerrassaan mainio. Siinä esiteltiin faktat faktoina ja kertoi asiat niinkuin ne on eikä sortunut missään vaiheessa saarnaamiseen. Olen faktatyttö ja haluan pitää faktat erillään mielipiteistä. Faktat faktoina. Mielipiteet mielipiteinä. En pidä saarnaamisesta enkä omien uskomusten tuputtamisesta. Koskee ihan kaikkea eikä pelkästään eläinten hyvinvointia. Tässä kirjassa annettiin paljon faktaa jonka pureskeluun minulta menee hetki jos toinenkin. Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille. Kaikkihan syövät ja todella suuri osa populasta syö juurikin broileria, sikaa tai nautaa. Siinä mielessä tuumailisin että monia ihmisiä kiinnostaisi juurikin tämä kirja.

Pidin tästä siis kovasti ja avautui jälleen silmät miten pitäisi olla tarkempi valitessaan vatsansa täyttäjää. En syö punaista lihaa kovinkaan paljon ja olen suosinut broileria aina kuvitellen että se olisi jotenkin parempi vaihtoehto eettisesti. Jep. Tässä taas huomaa miten sitä itsekin sortuu kuvittelemaan ottamatta selvää faktoista. Vai onkohan tässä(kin) kyseessä klassinen "tieto lisää tuskaa" -tyylinen ajatusblokki. Voi olla, mutta minä kiitän Elinaa ja oman talouden ruokapöydästä poistuu tästä lähtien broileri. Kananmunat olen jo kauan syynännyt enkä suostu ostamaan ollenkaan jos ei ole mieleistä kaupassa tarjolla.

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Piti tämäkin kirja kahlata samantien loppuun kun kerran sen aloitin pettymyksissäni Säkenöivien hetkien jälkeen. Olisi pitänyt kyllä tehdä taittohommia, mutta lukumaratonin kunniaksi (http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2013/07/blogistanian-kesalukumaraton-i-lahestyy.html) päätin antaa muutaman sivun tälle kirjalle juuri tänä iltana.

Tarina vei mukanaan ja pysyin mukana hienosti joka ei tällaisissa ole aina niin sanottu omalla kohdalla. Varsinkaan kun ei kirjaa kahlaa läpi yhdellä istumalla vaan jättää yöksi muhimaan. Kyllä muutamissa kohdissa otti kunnolla sydämestä kun eläydyin niihin tuskiin joita kuvattiin. Ja olisin kovin toivonut vieläkin makeampaa loppua, mutta asiaa tuumailtuani hetken totesin itselleni että hyvä näin. Jos loppu olisi ollut juurikin sellainen mitä olisin toivonut koko sydämestäni, olisin kuitenkin tuhahtanut miten nämä tällaiset on niin ennalta-arvattavissa. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Loppu hyvin tarpeeksi hyvin paremmin sanottuna.

Kesä/SyysFarkku

Taas on aika väkertää (=taittaa) Farkkulehteä joka on siis Suomen Faaraokoirat ja Ibizanpodencot ry:n jäsenlehti. Tulee tarpeeseen nämä taitto/kuvankäsittelytreenit ettei ihan unohda miten noita tehdäänkään. Vuodessa noita treenejä kertyy kolme ja onneks mulla on vapaat kädet vähän kaiken suhteen, ni voin treenata just niitä mitä mieleen tulee. Kuten nyt tässä lehdessä pitää treenata syvätyn kuvan varjostuksia. Kanteen vielä joka on se lehden käyntikortti ja joka ei jää keneltäkään näkemättä vaikkei muuta lehdestä katsoisikaan.

Yleensä joka lehdessä tökkii joku osa-alue ja tässä nimenomaisessa se näyttää olevan artikkelit, joita on kaikki kaks. Nyt ei oikeen vaan lähde sellasta selkeetä asettelua joka huutaisi jo kättelyssä miten minua on helppo lukea. Olen tainnut sortua kikkailuun ja pitää nyt tuijottaa tuota asettelua parisen päivää. Kyllä se lukko sieltä taas irtoaa kun sitä voitelee ja sille antaa aikaa.

Kuvien kääntö mv maailmaan sentään on jo niin nopeaa perussettiä ettei InDesign edes ehdi huomaamaan mitä tapahtui kun mv kuvat on paikoillaan. Aika hyvin jo osaa katsoa curvesit kuntoon niin että painetussa lehdessäkin näyttää hyvälle eikä tummat mene tukkoon.

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Odotukset kirjaa kohtaan oli suorastaan säkenöivät, mutta lopputulos ei valitettavasti sädehtinyt. En jotenkin saanut yhtään kiinni tästä kirjasta ja odotin koko ajan että tarina alkaisi ja saisi jonkun punaisen langan. Itse en löytänyt lankaa sitten minkään väristä ja olinkin hienoisesti hämmästynyt kirjan loppuessa tuosta kyseisestä seikasta. Tarinassa olisi ollut aineksia mahtavuuksiin asti, mutta hukkasin isosti juurikin sen tärkeimmän aineksen jonka tehtävä on sitoa tarina tiukaksi palloksi. Voi voi voi.

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Yksi sana kuvaa tätä kirjaa mainiosti. Viihdyttävä. Luen näitä rikosromaaneita yleensä silloin kun takana on suht diipadaapa kirja, koska nämä tällaiset ovat yleensäkin viihdyttäviä. Mutta tämä oli sitä todella hienosti. Hienosti oli saatu yksien kansien väliin sekä maahanmuuttajien asema Suomessa että rikostutkintaa. Ja vieläpä sellainen juoni etten kyllä arvannu yhtään kuka ja mitä ja täh. Vielä loppuun aivan mainio käänne, josta pidin erityisesti. Pidän myös kannesta vaikkakin jäin miettimään mitä nuo palluraiset kertoo. Onko tuo punainen ikäänkuin tappaja? Mustat etsiviä? Nuo muut todistajia yms,? Ja tuo taustan kuva, miksi järvi/meri kun pururata ois ollu luonnollisempi valinta? Vai onko pururata niin ruma ettei sillä haluttu pelottaa lukijoita tarttumasta kirjaan? Kolibrille syntyy selitys aika myöhään kirjassa, mutta ihan osuva on sekin kyllä. Mutta en ymmärrä kirjan nimen ja kannen muun designin yhteyttä. Eipä kait sitä nyt tarvitsekaan ymmärtää aina, mutta oishan se sellanen nice-to-have juttu itselle.

Ihan jees. Odotan innolla Katin seuraavaa romaania.