Yksi sana kuvaa tätä kirjaa mainiosti. Viihdyttävä. Luen näitä rikosromaaneita yleensä silloin kun takana on suht diipadaapa kirja, koska nämä tällaiset ovat yleensäkin viihdyttäviä. Mutta tämä oli sitä todella hienosti. Hienosti oli saatu yksien kansien väliin sekä maahanmuuttajien asema Suomessa että rikostutkintaa. Ja vieläpä sellainen juoni etten kyllä arvannu yhtään kuka ja mitä ja täh. Vielä loppuun aivan mainio käänne, josta pidin erityisesti. Pidän myös kannesta vaikkakin jäin miettimään mitä nuo palluraiset kertoo. Onko tuo punainen ikäänkuin tappaja? Mustat etsiviä? Nuo muut todistajia yms,? Ja tuo taustan kuva, miksi järvi/meri kun pururata ois ollu luonnollisempi valinta? Vai onko pururata niin ruma ettei sillä haluttu pelottaa lukijoita tarttumasta kirjaan? Kolibrille syntyy selitys aika myöhään kirjassa, mutta ihan osuva on sekin kyllä. Mutta en ymmärrä kirjan nimen ja kannen muun designin yhteyttä. Eipä kait sitä nyt tarvitsekaan ymmärtää aina, mutta oishan se sellanen nice-to-have juttu itselle.
Ihan jees. Odotan innolla Katin seuraavaa romaania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti