Oho. Vau. Ei voi muuta sanoa. Olen aina lukenut näitä jännitysromaaneja itseäni viihdyttääkseni ja lähinnä silloin jos takana on joku pettymys. Kirjapettymys siis. Jostain kumman syystä nämä tällaiset saa oloni paremmaksi kun yleensä tarinan kerronta on sujuvaa ja voi rauhassa lueskella kun tietää että kyllä se ratkaisu sieltä kerrotaan kun vaan malttaa. Tämän kirjan kanssa en vaan meinannut millään malttaa. Oli sen verran hyvä. Alussa häiritsi ihan hiukan kun oli lyhyitä kappaleita ja jatkuvasti ns päähenkilö vaihtui. Mutta mitä pidemmälle luin, sen vähemmän tuo häiritsi. Se ihan lopun käänne Mårtenin kanssa sai kulmat kurttuun ja olisi mielestäni saanut jäädä kokonaan pois. Mutta ehkäpä sitä draamaa vaan kirjailijan mielestä tarvittiin. Joku tällainen käänne jota ei vaan osaa odottaa. Ainakaan minä. Ehkä joku muu osasi.
Oli erikoisen hyvä jännäriksi. Tosin, näitä tällaisia ei oikein voi lukea kuin kerran, koska omasta mielestäni juju näissä on juurikin se yllätyksellisyys. Se kun ei tiedä miten osaset soljuu paikoilleen ennenkuin vasta lopussa.
Yks tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti