Kirja oli, kuten arvata saattaa, pysähdyttävä ja liikuttava. En osaa edes kuvitella millaista se on kirjoittaa kirjaa elämänsä tuskaisimmasta päivästä ja sen jälkeisestä elämästä. En osaa sanoa enkä pysty sanomaan muuta kuin että olen iloinen ettei pienen Markuksen kuolema erottanut muuta perhettä vaikka läheltä piti.
Luin tämän varaslähtönä lukumaratonille kun en malttanut pitää näppejäni erossa juuri lainaamistani kirjoista. Teki hyvää lukea kertarysäyksellä yksi kirja ja vähän lämmitellä silmälaseja keskiviikkoa silmälläpitäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti