Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa tästä kirjasta pienen muistiinpanon. Olin lukenut tästä teoksesta jonkin verran sekä blogeista että ihan virallisista arvosteluista eikä yksikään niistä kertonut minulle mitään pahaa. Myönnän ihan suoraan, että minulla oli pienoisia ennakkoluuloja silti ja nämä ennakkoluulot perustuvat vain ja ainoastaan kirjailijan nimeen. Peter Franzén. Sehän on näyttelijä. Se mitään kirjoittaa osaa kuitenkaan. Se osaa vaan näytellä. Ei ne kirjoita. Ehkä nimmareita, mutta ei kirjoja. Eli hieman epäilevin silmin aloin tätä lukemaan. Ja tämä yllätti. Peter yllätti. Oli hienosti kirjoitettu tarina pienen pojan suulla. Moniakaan asioita ei sanottu suoraan, vaan juuri sillä tavalla miten pienet lapset asioita ajattelee ja miten pienet lapset ne näkee. Silti niin, että aikuiset (eli lukija) ymmärtää mistä on kyse. Tarina oli kaikesta huolimatta sydämellinen eikä vähiten ihanien isovanhempien vuoksi. Ja kyllähän tässä omaan lukukokemukseen vaikutti myös se, että on Peterin omaan elämään perustuva. Tiedä sitten miten paljon, mutta on kuitenkin. Se tekee tällaisista kirjoista vieläkin koskettavamman kun joku (ei tarvitse olla edes julkkis) uskaltaa näin tehdä. Avata maailmaansa koko kansalle. Rohkeaa. Tarinassa itseäni ei häirinnyt yhtään käytetty murrekieli vaikkakin se murre onkin omaan kielenpäähän vierasta. Sopi jotenkin tosi hyvin tähän pienen pojan kertomaan.
Peter taitaakin olla aikamoinen monilahjakkuus. Se on hienoa, että Peterin kaltaisia ihmisiä on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti