 |
| Kuva: Prisman verkkokauppa |
Jostain kumman syystä tämä kirja ei saanut minussa aikaan sellaisia ihastuneita huokauksia, mitä yleensä tämän tyyliset historialliset kirjat saa aikaan. En tiedä mikä mätti, koska kaikki pelimerkit olivat ihan oikeilla paikoillaan. Olen yrittänyt analysoida miksi "jouduin" lukemaan kirjan pienissä osissa, koska silmälasini eivät jaksaneet. Sivut eivät kannattaneet rillien sankoja. Todella outo tunne. Ehkä tuosta puutumisesta kertoo myös se, etten tajunnut kuin vasta kirjan loppumetreillä Idan olevan piikomassa Topeliuksen huushollissa. Myönnettäköön, että se seikka kyllä piristi hieman vaikkakin harmitti myös. Ihan siksi, koska olisin saanut fiktiivisesti tirkistellä Topeliusta. On noissa nimittäin varmasti jonkin verran historian kirjoista repäistyä faktaa vaikkakin varmasti tarinan kannalta on otettu vapauksia. Tiedä sitten miten paljon. Pitäisi lukea Topeliuksesta kirjoitettuja teoksia tietääkseen miten paljon näin on tehty, mutta häpeäkseni on myönnettävä etten ole moisia lukenut.
Tämä on inhoittava tunne kun en saa kiinni miksi puutuminen tapahtui. Se tapahtui jo alkumetreillä enkä päässyt siitä yli. Enkä varsinkaan ympäri. Luin kuitenkin sinnikkäästi loppuun, joten ei tämä läpeensä paha tapaus voinut olla. Eikä ollutkaan. Jostain syystä vaan ei iskenyt tähän tätiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti