lauantai 29. maaliskuuta 2014

Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna


En oikein tiedä mitä tästä kirjasta sanoisin tai kirjoittaisin muistiin. Ehkä pitäisi tuntea paremmin historiaa ennen kuin saisi tästä kirjasta kaiken irti, mutta nyt jäi muutamaa kohtaa lukuunottamatta aika etäiseksi ja liian nippelitietoiseksi. On silti hienoa, että Jung Chang on päättänyt valaista kiinalaisten inhoamaa viimeistä keisarinnaa meille kaikille muille vaikkei me muut tiedetäkään hänestä mitään eli ei osata inhota. Monessa kohtaa tuli ilmi miten yleinen uskomus on jotain ihan muuta kuin mitä se oli. Ja tämä perustuen asiakirjoihin. Jotenkin silti jäi joistain kohdista vähän jännä fiilis, että mistäs niistäkään tietää ovatko oikeasti niin vaikka miten olisi sinetit päällä asiakirjoissa. Olisi silti mukavaa päästä kurkistamaan miten suuren valtakunnan keisarit ja keisarinnat ovat eläneet, ja millaisia tapoja heillä on ollut. Varsinkin koska koko kulttuuri eroaa niin vahvasti meidän kulttuuristamme.

Itselläni on pari kiinalaista ystävää, joille mainitsin lukeneeni tämän kirjan ja kerroin myös mistä se kertoo. Keisarinna Cixistä. En tosin osannut lausua sitä ensin oikein, joten meinasi mennä huti kenestä puhuin. Ei silti mennyt ja sain kysyttyä, että oliko heidän mielestään Cixi se iso paha susi. Ja olihan se niin. Olivat ihan hämmästyneitä kun kerroin, että aika monia asioita kyseinen rouva sai aikaan ja oli itse asiassa the master mind monien isojen asioiden takana. Suosittelin heille tätä kirjaa isosti, koska he saisivat tästä varmaan paljon enemmän irti kuin minä. Ihan viihdyttävä paikoitellen, mutta todella asiapitoinen (varsinkin tällaiselle kenellä ei ole mitään ennakkotietoa kyseisestä aiheesta), joten jäi hieman etäiseksi vaikkakin mielenkiinnolla luin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti