maanantai 28. huhtikuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito


Minulta meinasi mennä Kirjan ja Ruusun päivä täysin ohi töiden takia ja harmittelinkin jo, että minulta jäisi nyt kokonaan tämä kirja saamatta. Minun onnekseni tilanne olikin sellainen, että kirjaa sai vielä seuraavanakin päivänä, joten tietysti oli kirjakauppaan mentävä. Kyllä. Ihan vain tämän kirjan takia. Toisaalta kyllä komppaan heitä jotka sanovat, että tällainen kolmen päivän tarjous on ihan dorkaa, mutta tällä kertaa olin vaan onnellinen. Tosin, toivon silti, että ensi vuonna palataan ruotuun ja kirjaa saa vain yhtenä päivänä.

Se siitä. Nyt itse kirjan pariin. Kuten todettu aiemminkin, olen suuri Härkös-fani ja tartun näihin kirjoihin suurella innolla. Pidän suuresti Anna-Leenan tavasta ja tyylistä kirjoittaa. Mitään suodattamatta, hyvässä ja pahassa. Tarinoista löytyy usein jotain tuttua ja suuria oivalluksia. Pidin kyllä tästäkin pläjäyksestä, mutta tällä kertaa hämmästys oli suuri, koska en nauranut kertaakaan ääneen. Jäi jotenkin vaisu fiilis. Se oli pieni pettymys. Niinpä. Ne suuret odotukset. Vaikea täyttää. Olen iloinen, että Anna-Leena tämän kirjoitti, mutta hieman jäi sellainen fiilis, että ihan pienesti olisi väkisin tehtyä. Ei sillä, hauskahan oli lukea, mutta kuitenkin.

Nyt odotan, että Anna-Leena palaa ruotuun ja kirjoittaa kirjan, joka saa minut nauramaan ääneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti