Tuntuu todella oudolta etten ole aiemmin lukenut tätä klassikkoteosta, mutta toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jotenkin aina jännittää näiden lukeminen, koska muutaman klassikkoteoksen kohdalla on käynyt todella köpelösti. Ei ollut juurikaan odotuksia tämän suhteen statuksestaan huolimatta, joka saattoi olla hyvä asia. Eniten tässä teoksessa hämmästyttää se, että kirjailija on onnistunut luomaan kahden talon väestä hienot kuvaukset vaikka itse ei juurikaan omasta talostaan poistunut. Esikoiskirjailijaksi, nuoreksi tytöksi, mielestäni erittäin mahtava suoritus. Mitä hänestä olisikaan tullut ellei olisi menehtynyt.
Pidän suuresti näistä historiallisista romaaneista ja vaikka tämän aihepiiri oli jokseenkin todella rajoittunut, niin silti pidin tavasta, jolla Bronte kuvaili kaikkea ja kaikkia. Tuntui, että pääsin todella hyvin hahmojen sisään ja varsinkin maisemat sain maalattua elävänä eteeni. Toki jotkut asiat ja hahmot tuntuivat todella oudoilta ja övereiltä, mutta niinä hetkinä piti aina muistaa ettei ole kyse nykyajasta ja tuolloin asiat olivat eri tavalla.
En voi sanoa, että kirja piti otteessaan tai edes, että olisin pitänyt tästä näinkään paljon ellei kyseessä olisi klassikko, mutta kuitenkin ihan kelpo kirja. En tästä juuri mitään muuta edes osaa sanoa. Kelpo, jonka luki ihan mielellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti