Hiphei. Täytyy kyllä sanoa, että Irvingillä on sellainen tapa kirjoittaa, joka osuu tähän tätiin kuin sata salamaa. Varsinkin kielenkäyttö on jokseenkin hilpeää. Vaikka sanottava on, etten minä oikeasti tiedä mitä sanoja alkuperäisissä kirjoissa on, koska olen lukenut Irvingiä vain ja ainoastaan suomennettuna. Eli saattaakin hyvin olla niin, että pidän suomennoksista (vaikka väliäkös sillä mistä kirjassa pitää, kunhan pitää). Pitänee joskus kotiuttaa jostain yksi originaali verrattavaksi.
Tämäkään kirja ei ollut poikkeus tähän "yks tykkää" fiilikseen. Heti ensimmäisestä sivusta alkaen muistin mikä minua tämän miehen kirjoissa viehättää. Juonet eivät ole juurikaan kiinnostavia, mutta silti tarina imaisee mukaansa. Enkä voi kuin ihmetellä miten rankkoja asioita käsittelee hyvinkin Irvingimäisellä tavalla. Eleettömästi, mutta kuitenkin niin ettei jää sanoma epäselväksi. Tässäkin kirjassa käytiin todella rankkoja asioita, joista jotkut tuli ihan puun takaa eli yllätysmomentti oli suuri.
Siinä missä juonet ovat, ellei nyt tylsiä, niin ainakin snadisti epäkiinnostavia, henkilöhahmot sen sijaan kompensoivat isosti tuota puolta. Hahmot ovat tässäkin kirjassa erittäin kiinnostavia. Joistakin voidaan toki olla montaa mieltä, mutta Irving osaa kuvata kaikki hahmot erittäin kiinnostavassa valossa.
Pidän kovasti. Pidin kovasti. Pitänee jatkaa Irvingin kirjojen kotiuttamista kun niitä sopivasti nenän eteen osuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti