Olipas kiva jatkaa suoraan siitä mihin Lehmusten kaupunki jäi. Kaikki tapahtumat ja henkilöt hyvässä muistissa. Tämä kirja myös eteni nopeammin kuin mitä ensimmäinen osa, joten siitäkin syystä pidin suuresti tästä osasta. Sota syttyi ja ihmisten elämä muuttui kertaheitolla ihan toisenlaiseksi. Poispyyhitty huoleton ja vakaa elämä. Hienosti Laila kuvaa myös sota-aikaa kaiken muun hienon kerronnan lisäksi. Muutamia juonellisia yllätyksiäkin löytyi, jotka olivat koskettavia ja surullisia. Hieman alussa harmitti kun Ilonan tarina jäi niin vähälle huomiolle, mutta onneksi siihenkin palattiin ja sitä valoitettiin kirjan loppupuolella enemmän.
Tämän enempää en tästä kirjasta osaa sanoa. Pidin. Tykkään. Laila on hieno. Lailan tarinat ovat hienoja. Nyt sitten odottelen, että Kukkivat kummut kolahtaa postilaatikkoon, jotta voin jatkaa siitä mihin tämä jäi. Odotan innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti