 |
Olipas kokemus lukea tätä kirjaa. Vaikka tiesin, ettei kirja perustu tositapahtumiin, niin silti välillä tuntui niin todelliselta, että unohdin tarinan olevan fiktiivinen. Pidin siitä näkökulmasta, että tarinan kertojana on 5-vuotias poika siepatun äidin sijaan ja miten hienosti kaikesta tajusi mitä tarkoitetaan, vaikka se olikin kerrottu lapsen kielellä. Eikä sitä osaa edes tajuta millaisia asioita sitä ihan oikeasti pitäisi ottaa huomioon jos on koko ikänsä asunut pienessä tilassa pääsemättä ulkopuolelle (niinkuin Jack sanoisi). Aistiärsykkeet, bakteerit, aurinko, sade, asfaltti, epätasainen maasto, ruoho, kaupat, puhelimet, rappuset, ihmiset, ihan kaikki. Puhumattakaan henkisestä puolesta. Miten iso shokki se on.
On hirveää ajatella, että tässä maailmassa (ja epäilemättä myös tässä maassa) asuu ihan liikaa sairaita ihmisiä, jotka sieppaavat toisia ihmisiä ja pitävät heitä vankeinaan. Vain itseään miellyttääkseen. Näkevät kaiken sen vaivan, että rakentavat jonnekkin oman asuintalonsa välittömään läheisyyteen "vankisellin" ja vielä huolehtivat peruselintarvikkeista plus muista perusasioista ettei "vanki" ihan kuole käsiin. Voisivat kaiken tämän kanavoida johonkin muuhun. Sairasta. Niin kovin sairasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti