Kertoo rikkaan Ranskalais-Suomalaisen perijäpojan taistelusta syntymälahjaansa kohtaan.
Gourmet ei ollut ihan niin hyvä kuin Helsinki 12 ja meinasi alussa jo tulla blääh-olo. Johtuen varmaan siitä, että ensimmäisestä Vimmasta on ainoastaan yksi kirja väliä. Parani kyllä loppua kohden, vaikka kirja olikin täynnä mitä erikoisempaa ruokasanastoa eikä tällainen perusruoan ystävä aina pysynyt kärryillä niissä. Se ei tosin haitannut lukukokemusta ja voisin veikata että kulinaristit saavat tästä paljon irti. Tässä ei ollut ihan niin överiä juonta, mutta toki tässäkin mentiin eikä meinattu. Glamouria, gourmeeta, seksiä, ranskalaista keittiösanastoa, suvun mustan lampaan matkaa, stadia, ystävyyttä, ihastumista, nöyrtymistä. Laittaisin tämän kirjan osastolle "ihan jees".
Nyt ajattelin pitää ainakin kahden kirjan tauon Vimmasta ja luen ihan muunlaista tavaraa. Ehkä seuraava Vimma sitten taas näyttäytyy eri tavalla. Vaikka pitää hattua nostaa Gourmetinkin kohdalla kaikesta taustatyöstä ja nippelitiedoista joita vaan silmissä vilisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti