Kertoo Stadilaisesta itseään täynnä olevasta AD:sta uusmedia maailmassa.
Glamouria, gourmeeta, rahaa, materialismia, huumeita, seksiä, kieroutunutta sisar-rakkautta, takaa-ajoja, väkivaltaa, ystävyyttä, kuolemaa, draamaa, arabeja. Ja tämä kaikki and then some kansien välissä johon mahtuu 314 sivua. Tirskuin välillä ääneen, koska Vimman tapa kirjoittaa iskee tähän tätiin kuin sata salamaa. Alussa tosin häiritsi se Stadilaisittain kirjoittaminen, mutta yllättävää kyllä siihen tottui aika pian. Pyörittelin silmiäni sivu toisensa jälkeen ilmaantuvista nippelitiedoista jotka olivat iso osa tarinaa. Taitaa Vimmassa elää pieni juppi tai ainakin wannabe sellainen ellei ole jo. Tarina meni huimaa vauhtia eteenpäin ja välillä jopa nyrpistin nokkaani, kun ajattelin näitä narsistisia ihmisiä joita on meidänkin pieni maamme pullollaan. Tarinan käänteet nyt ainakin yllätti enkä olisi ihan alussa uskonut, että loppu on sellainen mitä se on. Joka aina miellyttää. Vaikka ehkä snadisti turhan överi, mutta se taisi olla tarkoituskin. Vetää överit ekalla kirjalla.
En muuten olisi varmaan korviani lotkauttanut Tuomas Vimmalle, mutta Kaiken voi lukea blogin arvostelussa mainittiin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja ja se jos mikä sai mielenkiintoni heräämään. Tosin, arvostelut jotka luin koskivat Raksaa, mutta tällainen nörtin ja graafikon sekoitus otti käsittelyyn tietysti ensin tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti