Tuomas Vimma: Gourmet

Kertoo rikkaan Ranskalais-Suomalaisen perijäpojan taistelusta syntymälahjaansa kohtaan.

Gourmet ei ollut ihan niin hyvä kuin Helsinki 12 ja meinasi alussa jo tulla blääh-olo. Johtuen varmaan siitä, että ensimmäisestä Vimmasta on ainoastaan yksi kirja väliä. Parani kyllä loppua kohden, vaikka kirja olikin täynnä mitä erikoisempaa ruokasanastoa eikä tällainen perusruoan ystävä aina pysynyt kärryillä niissä. Se ei tosin haitannut lukukokemusta ja voisin veikata että kulinaristit saavat tästä paljon irti. Tässä ei ollut ihan niin överiä juonta, mutta toki tässäkin mentiin eikä meinattu. Glamouria, gourmeeta, seksiä, ranskalaista keittiösanastoa, suvun mustan lampaan matkaa, stadia, ystävyyttä, ihastumista, nöyrtymistä. Laittaisin tämän kirjan osastolle "ihan jees".

Nyt ajattelin pitää ainakin kahden kirjan tauon Vimmasta ja luen ihan muunlaista tavaraa. Ehkä seuraava Vimma sitten taas näyttäytyy eri tavalla. Vaikka pitää hattua nostaa Gourmetinkin kohdalla kaikesta taustatyöstä ja nippelitiedoista joita vaan silmissä vilisee.

Ursula Poznanski: Vii5i

Kertoo murhista joista Omistaja (murhaaja) kertoo poliisille geokätköjen avulla.

Huisia. Kerrassaan briljanttista viihdettä. Tämä kirja menee ihan suorilta dekkareiden Top 5:seen, joita olen koskaan lukenut. Hieman jännitti koskea tähän kirjaan, koska sitä on niin kovin kehuttu blogeissa ja kriitikoiden toimesta. Tällä kertaa minulla kävi säkä ja odotukset palkittiin. Vaikka oli paljon stereotypiaa mukana, niin en kokenut sitä yhtään huonoksi asiaksi. Se jopa hieman sai oloni mukavammaksi kun kaikki oli muuten niin outoa. Hyvällä tavalla outoa ja mikä parasta, en arvannut yhtään missään vaiheessa kuka Omistaja on. Yhdessä vaiheessa minulle tuli epämääräinen "miten tuo on mahdollista" tunne, mutta en kuulostellut sitä sen enempää. Ehkä tuosta tunteesta olisi selvinnyt Omistajan henkilöllisyys, mutta koska kirja vei ihan täysin mukanaan, niin en kuulostellut mitään. Annoin vaan mennä. Kirjan nimeäkään en ihmetellyt sen enempää, vaan tajusin sen vasta hyvän matkaa puolivälin jälkeen mistä nimi kirjalle on tullut. Jäi myös tunne että (toivottavasti) tälle tulisi jatkoa. Vaikka joku osa minusta huutaa, että olisi kerrankin hienoa jos Ursulan toinen dekkari ei jatkaisi samojen henkilöiden parissa. Ehkä kuitenkin odotan seuraavaa innoissani kuin vichypullo.

En itse harrasta geokätköilyä enkä tunne kuin yhden, joka sitä harrastaa. On kuulemma hieno harrastus, mutta itse en jostain syystä ole innostunut aloittamaan. Enkä varsinkaan tämän kirjan lukemisen jälkeen. Tiedä mitä niistä purkeista löytyy.

Tuomas Vimma: Helsinki 12

Kertoo Stadilaisesta itseään täynnä olevasta AD:sta uusmedia maailmassa.

Glamouria, gourmeeta, rahaa, materialismia, huumeita, seksiä, kieroutunutta sisar-rakkautta, takaa-ajoja, väkivaltaa, ystävyyttä, kuolemaa, draamaa, arabeja. Ja tämä kaikki and then some kansien välissä johon mahtuu 314 sivua. Tirskuin välillä ääneen, koska Vimman tapa kirjoittaa iskee tähän tätiin kuin sata salamaa. Alussa tosin häiritsi se Stadilaisittain kirjoittaminen, mutta yllättävää kyllä siihen tottui aika pian. Pyörittelin silmiäni sivu toisensa jälkeen ilmaantuvista nippelitiedoista jotka olivat iso osa tarinaa. Taitaa Vimmassa elää pieni juppi tai ainakin wannabe sellainen ellei ole jo. Tarina meni huimaa vauhtia eteenpäin ja välillä jopa nyrpistin nokkaani, kun ajattelin näitä narsistisia ihmisiä joita on meidänkin pieni maamme pullollaan. Tarinan käänteet nyt ainakin yllätti enkä olisi ihan alussa uskonut, että loppu on sellainen mitä se on. Joka aina miellyttää. Vaikka ehkä snadisti turhan överi, mutta se taisi olla tarkoituskin. Vetää överit ekalla kirjalla.

En muuten olisi varmaan korviani lotkauttanut Tuomas Vimmalle, mutta Kaiken voi lukea blogin arvostelussa mainittiin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja ja se jos mikä sai mielenkiintoni heräämään. Tosin, arvostelut jotka luin koskivat Raksaa, mutta tällainen nörtin ja graafikon sekoitus otti käsittelyyn tietysti ensin tämän.

Emma Donoghue: Huone

Kertoo 5-vuotiaan pojan äänellä millaista on asua yhdessä pienessä huoneessa äidin kanssa.

Olipas kokemus lukea tätä kirjaa. Vaikka tiesin, ettei kirja perustu tositapahtumiin, niin silti välillä tuntui niin todelliselta, että unohdin tarinan olevan fiktiivinen. Pidin siitä näkökulmasta, että tarinan kertojana on 5-vuotias poika siepatun äidin sijaan ja miten hienosti kaikesta tajusi mitä tarkoitetaan, vaikka se olikin kerrottu lapsen kielellä. Eikä sitä osaa edes tajuta millaisia asioita sitä ihan oikeasti pitäisi ottaa huomioon jos on koko ikänsä asunut pienessä tilassa pääsemättä ulkopuolelle (niinkuin Jack sanoisi). Aistiärsykkeet, bakteerit, aurinko, sade, asfaltti, epätasainen maasto, ruoho, kaupat, puhelimet, rappuset, ihmiset, ihan kaikki. Puhumattakaan henkisestä puolesta. Miten iso shokki se on.

On hirveää ajatella, että tässä maailmassa (ja epäilemättä myös tässä maassa) asuu ihan liikaa sairaita ihmisiä, jotka sieppaavat toisia ihmisiä ja pitävät heitä vankeinaan. Vain itseään miellyttääkseen. Näkevät kaiken sen vaivan, että rakentavat jonnekkin oman asuintalonsa välittömään läheisyyteen "vankisellin" ja vielä huolehtivat peruselintarvikkeista plus muista perusasioista ettei "vanki" ihan kuole käsiin. Voisivat kaiken tämän kanavoida johonkin muuhun. Sairasta. Niin kovin sairasta.

Daniel Domscheit-Berg: Wikileaks

Kuva Adlibriksen sivuilta.

Kertoo Wikileaksin taustoista sisäpiiriläisen silmin, ja syistä jotka johtivat Danielin ja Julian Assangen välirikkoon.

Tämä oli ihan pakko napata kirjastosta mukaan kun se niin osuvasti osui silmiin. Olen halunnut lukea tämän jo pitkään, mutta olen onnistuneesti unohtanut koko kirjan olemassaolon. Nyt se on luettu ja jo palautettukin kirjastoon lepäämään. Unohdin ottaa kuvan kirjan kannesta, joten piti lainata kuva Adlibriksen sivuilta.

Pidin aloituksesta, jossa ensin kuvaa sitä hetkeä kun välirikko oli jo tapahtunut ja siitä sitten vasta aloitti kertomaan Wikileaksin tarinaa alusta loppuun. Ehkä hieman jäi häiritsemään Danielin oma motiivi tämän kirjan kirjoittamiseen, koska pienesti paistoi joissain kohdissa katkeruus läpi. Eihän sitä toki voi ihmetellä, että häntä vähän ärsyttää kun Julian tuntuu olevan todella erikoinen ja narsistikin vielä, mutta niin. Ja siitä pidin, että Daniel nyt ainakin elää Wikileaksin periaatteiden mukaan ja julkaisee tietoja miten Wikileaks toimii. Tosin, tässäkin hieman ihmetytti kun kertoi aika tarkkaan järjestelmän tietoturvariskit ja haavoittuvuudet. Olisikin mukava tietää onko sivustolle tehty millaisia hyökkäyksiä kirjan julkaisun jälkeen ja onko niistä ollut huomattavaa haittaa. Joka tapauksessa jäi ihan hyvä maku tästä.

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin

Kertoo Iranilaisesta perheestä jotka muuttavat Ruotsiin. Elämää maahanmuuttajana.

Hävettää myöntää, mutta tämä kirja oli ihan pakko jättää kesken. Yritin jopa sivulle 220'ish asti antaa tälle mahdollisuuden sen hyvän aiheen vuoksi, mutta ei. Oli luovutettava. Olen lukenut sen toisen osan Toista maata joka oli sitten taas mielestäni ihan jees. Jos olisin tämän tarinan alkuosan lukenut ensin, niin olisi salettiin jäänyt toinen ostamatta ja lukematta.

Jotain tuosta puuttuu. Ja on sekava. Tiedän että kirjailija varmasti yritti joka luvussa kirjoittaa kulloisenkin tarinan kertojan roolissa, mutta mielestäni ei mennyt kyllä ihan putkeen tämä. Jotenkin tökähtävää. Suoraan sanottuna myös olin pitkästyä kuoliaaksi hitaasti kärsien sivu toisensa jälkeen. Tylsääääää.

painovalmis pdf

Nyt on Farkkulehti lähetetty painoon ja voi taas keskittyä olennaiseen. Eli kirjojen lukemiseen.

Ai niin, mutta sitähän olen tehnytkin. Enihau. Nyt voi sitä tehdä paljon paremmalla omallatunnolla. Tai jotain.