Oih miten herttaista. Romanttista historiallista hömppäpömppää. Juuri sitä itseään, josta miehet eivät voi ääneen tai julkisesti sanoa pitävänsä, koska sehän tarkottaisi että mestauttaa itsensä. Ja naisillekin pyöritellään silmiään miten omituista kun JUURI SINÄ luet tällaista. Silti, tämä kirja on valloittanut ympäri maailman ja sitä lukee sekä miehet että naiset. Toiset pitävät enemmän, toiset vähän vähemmän, mutta ketään tämä ei jätä kylmäksi. Ensimmäisen kerran olen tämän lukenut joskus teininä, mutta se löysi tiensä omaan kirjahyllyyn vasta viime viikolla. Yritin pitää näppini siitä erossa, jotta saisin luettua Lyhyt pysähdys matkalla Auschwitzista loppuun, mutta ei onnistunut.
Minä sitten rakastan juuri tällaista hömppää. Pidän tästä samasta syystä kuin pidän Utrion ja Hirvisaaren historiallisista romaaneista. Niissä on sopivassa suhteessa kaikkea. Ja lähestulkoon aina voi olla varma, että asiat päättyy hyvin. Ainakin niille, ketkä sen ansaitsee. Eli voi hyvin mielin lukea, vaikka jossain kohtaa näyttäisikin tilanteet vähän huonolta. Hyvä päätös lukemisvuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti