Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Kuva: Adlibris

Kertoo Viljasta ja Aleksista, lestadiolaisparista, joista Vilja taistelee itseään vastaan.

Menin taas halpaan ja vaikka miten selitin itselleni, että tällainen kirja on ostettava alelaareista eikä nyt, niin lähdin kirjamessuilta tämä kirja kassissa. Halvalla sai, niin oli pakko kotiuttaa. Taivaslauluahan on hehkutettu monelta taholta ja nehän on aina pahoja paikkoja. Myös siksi, että hehkutukset tuppaa asettamaan aikamoisia odotuksia, joka on kirjaa kohtaan epäreilua. Harva kirja pystyy täyttämään itse asettamani odotukset. Tämän kirjan kohdalla kävi jopa niin, että jouduin väkisin kahlaamaan koko kirjan loppuun, mutta annan itselleni propsit siitä, etten jättänyt kirjaa kesken.

Mielestäni Taivaslaulu oli tylsä. En saanut mitään irti edes hienosta runomaisesta kerronnasta. Se jopa ärsytti. Ehkä siksi että hidasti lukemista kun haluan aina keskittyä ja oikein maistella tuollaista kerrontaa. Nyt jäi tuostakin ainoastaan paha maku suuhun, kun parhaimmillaan tuon tapainen kerronta jättää herkulliset maut. Voipi olla että Taivaslaulun kohdalla otin näppylöitä myös itse aiheesta. Lestadiolaisuudesta. Jokainen saa toki uskoa mihin itse haluaa ja on hienoa jos joku löytää noinkin vahvan kiintopisteen jota seurata, mutta koska itse ei ole yhtään uskonnollinen eikä koe pienintäkään samaistumista, niin ehkä siksikin lukukokemus oli suuri pettymys.