 |
| Kuva: cdon.com |
Hahhaa. Kyllä täytyy sanoa, että Tuomas Vimmaan voi näemmä luottaa viihdytysmielessä. Taivaslaulun jälkeen olo oli todella pettynyt, joten tartuin Vimman viimeiseen kirjaan, joka minulta on lukematta. Olen suorastaan säästänyt sitä tällaisia tapauksia varten. Eikä se pettänyt taaskaan. Kirjan lukeminen oli helpompaa mitä Helsinki 12:sta, vaikka tässäkin oli "stadia" enemmän kuin tarpeeksi. Mutta taattua tavaraa. Viinaa, sekoilua, pimuja, panemista, pintaliitoa. Ei ihan niin raisua settiä kuin ihan ensimmäisessä kirjassa, mutta kuitenkin ihan hyvin tässäkin.
Mielestäni on erittäin hauska idea kirjoittaa esikoiskirjailijan vuodesta ja nauratti miten Vimma onkin keksinyt moisen, että joku muu olisi todellisuudessa kirjoittanut kyseisen esikoisteoksen. Pidin siis kovasti ja mielenkiinnolla odotan Raksan ja Ruutukympin jatko-osaa. Katsotaan mitä Vimma keksii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti