Tälle kirjalle on vain yksi sana joka äkkiseltään tuli mieleen ja joka jäi mieleen päällimmäisenä kun takakannen painoin kiinni. Se sana on oho. Enpä odottanut ihan tällaista. Odotukset olivat jossain Utriomaisessa kerronnassa, mutta Synnintekijä oli nimensä mukainen. Itsekin synnintekijä. Joka ei siis yhtään ollut huono asia. Pidän siitä kun minut yllätetään housut kintuissa kirjojen kanssa, ja tämähän sitä teki. Eikä yllättävää kyllä häirinnyt vaikka se yllättävä momentti jatkui jatkumistaan loppuun asti. Yleensä en niin välitä jos yllätysten kanssa suorastaan märehditään, mutta tässä se ikäänkuin istui tarinaan. Josta olikin saatu hienon erilainen muihin samasta aikakaudesta kertoviin tarinoihin.
Olen heikkona näihin historiallisiin romaaneihin ja minua kiinnostaa historia suuresti. Varsinkin Suomen historia. Onneksi joistain on säilynyt jopa hyvinkin tarkkaa tietoa, mutta sepäs siitä tekeekin mielenkiintoisen kun pitää aina ymmärtää aikakauden tavoista paljon ennen kuin voi edes välttävästi sanoa jonkun olevan totta. Eikä edes silloin. Kiehtovaa kun ei ole ketään keltä kysyä, vaan pitää kaikki perustaa kirjoituksiin. Tässä kirjassa Kaunisto on tehnyt hienoa työtä Olavi Maununpojan kanssa.
Hämmästelen Kauniston hienoa mielikuvitusta ja miten onkin osannut sovittaa mielikuvitustensa tuotokset Olavi Maununpojan elämään. Kaunisto on myös erittäin hyvin tehnyt taustatyönsä ja rakentanut todella hienon tarinan taustatyön perusteella. Tämä kirja muutti kirjahyllyyn asumaan vähän vahingossa kun jälleen unohdin perua kuukaudenkirjan. En ole kyllä yhtään pahoillani, koska tätä luki mielellään ja jäi kiva fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti