Voi herran tähden miten olisin halunnut pitää kirjasta. Herra P.I.J kun on Twitterissä varsin hauskan oloinen tapaus ja arvostelut tästä ovat olleet hyviä. Tästä voidaan varmaan päätellä jo heti kärkeen etten muutamia valonpilkahduksia lukuunottamatta tuntenut tätä kirjaa omakseni. Enkä oikein edes osaa sanoa syytä miksi näin oli. Ensimmäinen puolikas kirjasta oli tylsä hauskasta ideasta ja kirjallisesta laadusta huolimatta. Sitten alkoi tapahtua, ja ajattelin jo, että näinkö tulen nauttimaan toisesta kirjanpuolikkaasta. No en. Hetkellisen pilkahduksen häivyttyä, tunsin taas vain tylsyyttä. Eikä ole kyse edes siitä ettenkö pitäisi täysin absurdeista ja övereistä juonenkäänteistä. Esimerkiksi Tuomas Vimman Helsinki 12 mennä kohelsi oikein vaan kunnolla mitä pidemmälle kirjassa mentiin ja siitä nautin ihan loppuun asti. Ja se oli sentään stadin murteella kirjoitettu, joka on muuten todella raskasta luettavaa tällaiselle Åbolaiselle. Inhottaa kun näin käy. Itseäni siis. Kun haluaa ihan tosissaan pitää jostain kirjasta ja sitten tunteekin vaan blaah. Se on surullista. Mutta eipä siinä. Onneksi jokaisella ihmisellä, myös minulla, on oma makunsa ja se on ihan arpakauppaa mikä kolahtaa ja mikä ei. Olen siis tyytyväinen, että myös tällä kirjalla on oma fanijoukkonsa, ettei päädy kirjan kuvaamaan paikkaan jota Taivaaksi kutsutaan.
Silti on sanottava, miten mielestäni on hienoa, että kirjailija huomioi kirjabloggaajat ja heidän tuomansa mainosarvon. Itsehän en pidä itseäni varsinaisena kirjabloggaajana, vaikka olen onnellinen jos joku kirjailija saa postauksistani jotain materiaalia käyttöönsä tai jos joku surffailija saa omista mielipiteistäni tukea omille osto/lukemispäätöksilleen. Itse luen lähes kaikki blogipostaukset ennen kuin kirjan ostan. Tosin, en ole yhtäkään kirjaa jättänyt ostamatta vaikka monet bloggarit olisivat olleet sitä mieltä, että kirja on huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti