Hahaa, vihdoin sain aikaiseksi kotiuttaa tämän teoksen. Ja olikin hieno kotiutus. Olen suuri Ismo Alanko fani ja olenkin nostanut Ismon jumalasemaan. Samanlaiselle jalustalle asettanut kuin Kaukonkin. Tai anteeksi, Ismo on kyllä snadisti korkeammalla alustalla. Siekkareiden L'amourha on edelleen itselläni tehosoitossa ja se pitää kuunnella säännöllisin väliajoin läpi. Samoin kun Ismon muut levyt. Vanhoista ihan uusiin. Hämmästelen Ismon muuntautumiskykyä ja monipuolisuutta. Joka levyllä tapahtuu jotain uutta. Uskomatonta. Ja samaa asiaa sai lukea myös tästä kirjasta. Miten loi pohjan tuolle jo Siekkareiden aikaan. Vaikka miten diggaan Siekkareita, niin olen silti iloinen että bändi "jäi tauolle" ja Ismo keskittyi soolouraansa, jossa tämä kaikki pääsi oikeuksiinsa.
Itse kirja oli todella mielenkiintoinen ja siinä oli paljon sellaista jota en edes tiennyt. Upeasti kirjoitettu teos, jota oli ilo lukea. Ahmin kirjan yhdessä päivässä kun en malttanut laskea sitä kädestäni. Upea. Hieno. Suosittelen kaikille Siekkareiden faneille. Ei. Suosittelen kaikille. Hieno. Pidin myös toki Juha Metson kuvista, mutta niistä on sanottava sen verran, että oli vähän liikaa toistoa eikä ne tällä kertaa aiheuttaneet "WAU" efektiä. Metso on todella mahtava valokuvaaja, eikä tässäkään kuvien laatu ollut heikkoa. Niiden valinta kirjaa varten ainoastaan on ollut hieman heikohkoa. Se olikin sitten ainoa no höh osasto koko kirjassa.
Muistinko jo sanoa, että tämä kirja on upea. Ai en. Ainakaan tarpeeksi. Tämä kirja on upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti