Ensin pitää tietysti mainita miten hienon tuntuiset kannet kirjassa on. Ei ihan perussettiä ja siitäkös sormeni pitävät. Tämä on myös yksi syy siihen miksi rakastan fyysisiä kirjoja eKirjojen sijaan. Miten eKirjoissa koskaan pystyy näpelöimään ja oikeasti tuntemaan kaikki hienot nyanssit sormenpäissään. Ne kaikki tuntuu samalta. Tällaiselle bibliofiilille kirjan lukeminen ei vaan tunnu samalta jos kaikki kirjat tuntuu samalta.
Pääoma kertoi mielestäni hienon ja henkilökohtaisen tarinan. Ehkä aavistuksen sekavansorttinen, mutta yllättävää kyllä, se ei häirinnyt minua juuri ollenkaan. Nostan Anjalle isosti hattua, kun uskalsi avata näinkin tarkasti omaa elämää. Sitä yhtä suurta piilotettua osaa elämästään. Harvalla ihmisellä riittää tähän kanttia. Olen kiitollinen Anjalle, että sain lukea hänen siskostaan ja myös hänestä itsestään.
Olen aina arvostanut Anja Snellmania. Vaikkakin jännä juttu, koska tuppaan unohtamaan lukemani aika pian sen jälkeen kun olen laittanut Anjan kirjan hyllyyn. Toisaalta erittäin mukavaa, koska jos haluaa lukea kirjan uudelleen myöhemmin, niin tuntuu kuin uutta kirjaa lukisi. Eli ovat kovin ajattomia, jos näin voisi sanoa. Kirjahyllystä löytyy siis jo Lemmikikaupan tytöt ja Parvekejumalat. Kun laitoin Pääoman hyllyyn Parvekejumalan viereen, löysin vielä yhden Anjan kirjan hyllystäni (Paratiisin kartta), jota en edes muistanut omistavani. Mielenkiintoista.
Nyt kirjan lukemisen jälkeen harmittaa miksi en Helsingin kirjamessuilla jäänyt kuuntelemaan Anjan haastattelua. Tai ostanut kirjaa sieltä ja hakenut samalla signeerauksen. Ehkä minulla oli kiire kuuntelemaan toisen kerran Kaukoa. Tai hakemaan kahvia. Tai Readberryn osastolta karkkia. Tiedä häntä. Mutta kyllä harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti