Jopas oli kirjanen. Annan ison plussan Jussi Perälälle, joka on itseäänkin uhmaten mennyt Helsingin ns alamaailmaan sisälle antaakseen äänensä näille syrjäytyneille ihmisille. Tämä kirja kyllä avasi taas silmiä millaista tuo "huumehörhöjen" elämä on. Kyllähän sen nyt kuka tahansa voi arvata millaista säätöä tuo on, mutta sitä ei arvaa millaisella levelillä tuo säätö on. Juurikin päihteiden takia. Säätöähän siitä seuraa isolla höökällä kun päätään sekoittaa ties millä aineilla. Se tuli kylläkin yllätyksenä, että se osa johon itse törmää useimmiten kaupungilla (eikä pelkästään Helsingissä) onkin ainoastaan pienen pieni prosentti kaikesta säädöstä mitä on meneillään. Tuo osa nimittäin johon itse törmää on juurikin näitä varsinaisia nistejä. Tai ehkä se johtuu siitä, että heihin kiinnittää huomionsa tarkemmin. Vaikkakin siihen olen kiinnittänyt huomiota, että yhä useammin katukuvassa tuoksuu kannabis. Ja nimenomaan päiväsaikaan. Toki kesällä paljon enemmän kuin tähän vuodenaikaan, mutta kuitenkin. Se kertoo aika paljon asenteiden höllentymisestä kannabista kohtaan. Kuin myös siitä, että kannabista näkyy huomattavasti enemmän kuin sanotaanko vaikka viisi vuotta sitten.
Mielenkiintoinen kirja on kyseessä, joka raottaa tuota maailmaa tällaiselle tavalliselle tallaajalle. Ellei muuta, niin ainakin itse saa olla onnellinen kun lähipiirissä ei olla eikä varsinkaan itse ole huumausaineiden vanki. Toisaalta käy kovasti sääliksi näitä ressukoita ketkä koko elämänsä uhraavat huumeille, mutta toisaalta taas ajattelen, että suurin osa näistä "ressukoista" ovat ihan itse ajautuneet elämään siten miten elävät eivätkä edes halua pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti