Vastarannan kiiski. Seppo Kiiski. Koen olevani myös vastarannan kiiski, koska olen sitä mieltä, että Markus Ahosen Meduusa olisi omassa arvostelussa mennyt tämän edelle. Toisaalta, minä olenkin "vain lukija" enkä anna pisteitä kirjallisista ansioista, vaan siitä miten ne iskee minuun. Viihdyttävätkö ne minua. Sijoittuuko tapahtumat sellaisen aihealueen ympärille josta minulla on edes joku käsitys. Tämän kirjan "ongelma" oli se, etten ensinnäkään tajua politiikasta mitään, saatikka ole kovin kiinnostunut siitä. Sen verran toki kaikkien pitää olla, että pysyisi edes etäisesti kartalla mihin Suomi on menossa, mutta tällaiset poliittiset juonet ei iske. Koska en tajua niitä.
Kirjan rakkaustarina oli herttainen, mutta siinäkin mentiin aika utopistiselle tasolle. Omasta mielestäni siis. En väitä etteikö noin voisi tapahtua, mutta aika uskomattomalta kuulostaa. Tosin, kyseessähän on fiktiivinen tarina, että siinä mielessä. Ja pitäähän minun nyt naisena toki olla iloinen, että edes fiktiivisessä tarinassa hyvän naisen rakkaus pystyy nostamaan alkoholistinkin yhdessä silmänräpäyksessä jaloilleen.
Tämä kirja jäi valitettavasti minulle etäiseksi. Ei oikein napannut mukaansa enkä löytänyt tästä edes viihdearvoa vaikka yleensä dekkarit tuovat minulle juurikin tuota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti