Kirjan kannesta on sanottava sen verran, etten tajua sitä. Eihän kaikkea toki tarvitsekaan tajuta eikä voikaan tajuta, mutta silti. Ihmettelen sitä edelleen luettuani kirjan. Miten se liittyy tarinaan? Käärme? Matoja? Onhan se sinällään hieno, mutta eihän se nyt tämän kirjan kanneksi kyllä sovi. Ja muutenkin tuon kustantajan kirjat näemmä tykkäävät lätkiä kirjan kannen täyteen hilavitkuttimia. No. Kuitenkin. Itse kirjahan ratkaisee eikä kirjan kannet.
Olipas todella hauska lukukokemus. Ei ollut mitään odotuksia ja mielenkiinnolla otin kirjan paketista. Yllätti miten lyhyt kirja oli, joka ei suinkaan ole huono asia ollenkaan. Jo heti ensi metreiltä - tai pitäisikö sanoa sivuilta - alkaen olin positiviisesti yllättynyt. Kirja oli viihdyttävä. Oli hauskoja yksityiskohtia, sanontoja, tyyppejä. Ja pääsi ihan lopussa yllättämään vielä kerran. Isosti. Nauroin itselleni miten en tullut kertaakaan ajatelleeksi asiaa, joka toisaalta tiedettyään tajuaa olevan jopa itsestäänselvää. Tai ellei selvää, niin asia joka ihmetyttää kun ei tullut mieleenkään. Mutta todella iloisesti yllätti koko kirja. Nyt seuraavaksi luen ihan vertailun vuoksi Vastarannan kiiskin, joka sijoittui Dekkaripäivillä ykköseksi, kun Meduusa oli kolmas. Katsotaan miltä se maistuu ja olisiko Meduusa ansainnut ykkössijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti