lauantai 13. joulukuuta 2014

Leif GW Persson: Pinokkion nenä


Huh, olipas jotenkin puuduttava lukukokemus. En oikein saanut missään vaiheessa otetta tästä kirjasta. Tämän olisi saanut tiivistettyä hienosti ainakin puolella. En ymmärrä mitä lisäarvoa kaikki samojen asioiden märehtiminen antaa. Tai ehkä tarkoituksena ei ollutkaan lisäarvo, vaan sivujen määrän lisääminen. Ehkä tämä on aluksi ollut 250 sivuinen pläjäys, kunnes on lyönyt vetoa että saa kyllä lisättyä sivuja puolella.

Enkä jaksanut hirveästi keskittyä kirjassa esiteltyihin taidedetskuihin, joita todellakin oli sivutolkulla. Eikä varsinaisesti parantanut kun miehen sukupuolielimestä elikkäs peniksestä puhuttiin nimellä supersalami. Hei kamoon. En kestä. En ole mikään nipottava kukkahattutäti ja oma mieleni plus jutut muistuttaa välillä teini-ikäisen pojan kaksimielisiä juttuja, mutta että supersalami. Huoh. Enkä edes muista millä nimellä kutsuttiin naisen elintä elikkäs vaginaa. Sekin oli joku samaa sarjaa supersalamin kanssa.

Ei tästä kirjasta oikeastaan ole muuta sanottavaa. Tylsä. Puuduttava. Mitäänsanomaton. Blääh. Oikein harmittaa miksi tämä tuli luettua. Varsinkin Armanin jälkeen, joka sitten taas oli erinomainen lukukokemus, niin tämän kanssa tultiin alas niin että soi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti