Ansa ei ole jatkoa Epäilykselle, mutta silti siinä oli hyvin tuttuja osioita ja elementtejä, joten välillä tuntui, että lukisi Epäilystä hieman eri hahmojen kautta vaan. Eikä juonikaan tietenkään ihan yksi yhteen ollut, mutta huomasi kyllä että samalta näppäimistöltä on kummatkin kirjat syntyneet.
Pidin silti Epäilyksestä hieman enemmän kuin Ansasta. Ei tämäkään mikään tylsä tai huono ollut, mutta ei silti yltänyt Epäilyksen tasolle. Hienosti oli hahmot rakennettu ja juonen käänteissä oli mukavia twistejä, mutta jotain puuttui. En tiedä mitä, mutta jotain. Sitä kuuluisaa jotain. Ihan leppoisaa luettavaa (jos näin voi edes sanoa dekkarista), joten en valita, mutta nämä tällaiset kyllä valitettavasti hukkuu omaan kirjakohinaan. Silti saa arvosanakseen ihan jees kun en mitään suurempaa valitettavaa löytänyt eikä lukeminen tylsistyttänyt. Puhumattakaan parista ylläristä, jotka sai pisteitä nostettua.
Toivon vaan, että Saasta on todella kaiken hehkutuksen arvoinen ja pesee Epäilyksen mennen tullen. Jää nähtäväksi. Tai siis luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti