Epäilys ja Ansa löysi tiensä lainattavien listoille Saastan kautta. Saasta on listoillani, mutta jostain syystä olen kuvitellut Saastan olevan kirjatrilogian päätösosa jota ennen tietysti on luettava trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Da'h. Ei ole mitään trilogiaa. On kolme irrallista kirjaa. No mutta. Tulipahan ainakin tutustuttua Marko Leinon tyyliin ennen kuin saan Saastan kotiutettua.
Alku oli suht sekava kuten ne nyt tuppaa näissä dekkareissa usein olemaan kun annetaan juonelle alkusysäys, joka nivotaan kirjan edetessä yhteen. Tässä vaan ei meinannut oikeen välillä pysyä yhtään kärryillä missä mennään ja kenen tarinassa ollaan kulloinkin sisällä. Hienosti silti oli kirjoitettu, koska jossain vaiheessa sitä vaan yhtäkkiä havahtui, että tietää kuka on murhaaja ilman että sitä edes ajatteli.
Hyvin juoni eteni vaikkakin välillä koeteltiin kärsivällisyyttä kun olisi halunnut jo tietää enemmän, mutta sitten siirryttiinkin taas toisaalle, joka toki vei toista polkua eteenpäin, mutta kuitenkin. Loppu oli hieman outo ja jätti paljon kysymyksiä, joista tuli vähän sellainen olo, että haetaanko tällä mahdollista jatko-osaa. Päädyin kuitenkin siihen, että ei haeta. Se nyt vaan taitaa olla Leinon tyyli.
Oikein kelpo esikoisdekkari ja dekkariksi oikein kelpo. Ihan jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti