Ensimmäisenä on sanottava, että tämän kirjan kansi on aivan mahtava. Tykkään. Yks tykkää. Grrr grrr. Kohokuvioisia kirjaimia, joissa on kuviointeja tutkittavaksi pidemmäksikin aikaa. Takakansi rosoisen rouhea. Hienoa. Upeaa. Kirjan kansi oli se, joka otti kirjastossa silmään ja kun otin sen hyllystä käteen, niin se oli sillä selvä, että pitää lainata. Niinpä. Kohokuviointi. Kuka niitä pystyy vastustamaan. Iso käsi Jussi Jääskeläiselle jonka käsialaa kansi on.
Odotin tästä ehkä liikaa, koska loppujen lopuksi käteen jäi harmittavaisen vähän. Vaikka siis piti sisällään hienoja oivalluksia, havaintoja ja ihmiskunnan koko kirjon. Eli kyllä arvostelun ja loppufiiliksen osalta taipuu arvosanaan ihan jees. Silti odotukset olivat liian korkealla ja tuumasin, että tässä oli yritystä, mutta ihan maaliin ei päästy. Nyt jäi vähän vaisuksi kun mielestäni olisi pitänyt vetää sitten kunnolla överiksi eikä jäädä överilimboon, jossa vähän herätellään, mutta ei vedetä loppuun asti. Tässä olisi ollut aineksia överiin, mutta jostain syystä jätettiin se steppi ottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti