Larry Shapiro: Zen ja juoksemisen taito

Mistäs sen huomaa, että joku on aloittanut ihan tosissaan juoksuharrastuksen? No tietysti siitä, että alkaa kaikenmaailman juoksemiseen liittyvät kirjat kiinnostamaan ja niitä on vaan pakko hommata. Tämä kirja kertoo ihan nimensä mukaisestikin miten zeniä voi soveltaa juoksemiseen. Miten zenin avulla saisi itsensä sängystä/sohvalta/mistä vain ylös ja laittamaan tossua toisen eteen juoksuaskelin. Eikä siis tämä tietenkään ainoana zeninä, mutta suurimpana osana, johon siis toki kuuluu esimerkiksi sään vaikutus juoksemaan lähdöstä ja miten siihen voi vaikuttaa zenin avulla.

Ihan hauskanen kirja oli kyllä vaikka itsellä on vielä matkaa, että löytäisin zenin ylipäätään mistään. Juoksemiseen en tarvitse vielä zeniä, koska motivaatio on kohdillaan ja lähden lenkille ilman mutinoita myös vesisateella. Ihan hyviä harjoituksia kirja piti sisällään, mutta en tosiaan itse niitä kokeillut, joten en osaa sanoa miten toimivia ne sitten oikeasti on. Ehkä tämä kirja on enemmän suunnattu ihmiselle, joka on tavalla tai toisella kaveri zenin kanssa jo valmiiksi ja nyt vaan tahtoo vinkkejä miten sen zenin saisi juoksuun.

Pekka Nykänen, Merina Salminen: Operaatio Elop

Aijai kun teki kipeää. Olen käsitellyt näitä asioita paljon meidän tiimin tasolla, mutta tätä lukiessa palautui mieleen kaikki tapahtumat Nokia-tasolla. Kaikki nuo päätökset ja infot ja fiilikset mitä ne tuotti. Otti siis ihan todella koville kun kaikki tämä niin sanotusti muillekin näkyvä osa oli jo itseltäni hieman vaipunut unholaan. Sitä vaan jotenkin oli miettimättä sen enempiä ja kikkaili täysillä menemään, koska rakastin sitä työtä mitä tein. Toivoin, että asiat järjestyisi parhain päin. Halusin, että asiat järjestyy ja että me Nokialaiset saisimme vihdoin rauhan sekä itseltämme että maailmalta. Lukiessani kaikki tämä toivominen ja haluaminen palasi mieleeni hieman turhankin elävänä. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä herra Elopista, mutta itse olen edelleen sitä mieltä, että Nokialla oli tuon hetken hyvä ja valovoimainen liideri. On helppoa olla jälkiviisas ja kyllä itsekin suuresti hämmästelin miksi kaikki munat laitettiin samaan koriin, mutta kuitenkin. Korihan oli huono valinta, mutta kukapa meistä ei valitsisi tuttua polkua, joka Microsoft Elopille oli.

Operaatio Elop jatkoi siitä mihin Ollilan muistelmat jäi ja täytyy sanoa, että kyllä tämä oli huomattavasti parempi kirja, vaikkakin koville ottikin. Nykänen ja Salminen eivät sortuneet ilkkumiseen tai spekulointiin mielestäni missään vaiheessa, vaan raportoivat sen mitä haastatteluissa ja tutkimuksissa on ilmi käynyt. Hieno kirja.

Meegosta olisi voinut tulla jotain suurta. Toivon, että Jollasta tulee suuri. Me ex-Nokialaiset olemme suuria.

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Odotin Anna-Leenan viimeisen kirjan jälkeen, että hän palaisi ruotuun ja antaisi minulle kirjan, joka saisi minut jälleen höröttämään ääneen. Toteutuiko tämä. No ei. Mutta ei se haittaa. Tämä oli silti hauskempi ja Härkösmäisempi kuin tuo aiempi. Eli nautin tämän lukemisesta enemmän kuin mitä tein Takana puhumisen taito kirjaa lukiessani.

Kirjahan kertoo nimensä mukaisesti lottovoittajista. Pariskunnasta, joka voittaa lotossa. Siinä mielessä jännä aihe, koska monimiljoonavoitto harvoin osuu ja sitten kun se osuu, niin kukaan ei tiedä miten sitä käyttäytyisi. Millainen sinusta tulisi. Millainen minusta tulisi. Härkönen on kuvannut pariskunnan, jonka huonot puolet pukkaavat kunnolla esiin kun äkkirikastuu. Kun ei tarvitse miettiä rahaa. Ja silti sitä miettii. Enemmän kun koskaan. Ja yhtäkkiä saa paljon uusia kavereita. Parisuhde alkaa rakoilemaan. Tämän luettuani en välttämättä pidä lottovoittajia voittajina. Lottovoitto voi olla myös pienoinen kirous.

Jens Lapidus: VIP-huone

Tämä se vasta oli hyvinkin stereotyyppinen dekkari: vanha rikollinen joka yrittää päästä vanhoista huonoista tavoista eroon. On todella kova luu ja hieman myös mystinen, sellainen jota kunnioitetaan sekä rikollisissa piireissä että siellä lain paremmalla puolella. Nuori tyttö, joka toimii juron parina. Sitten nämä kaksi saavat säätää menemään ja jahtaavat rikollisia. Niitä juron aikasempia kavereita. Muutama ylläri sinne väliin ja voilá.

Pinokkion nenän jälkeen erittäin virkistävä kirja. Ja oli muutenkin ihan viihdyttävä paketti. Näitä kirjoja, jotka pystyy lukemaan yhdessä illassakin jos sille päälle sattuu. Tätä tosin en tainnut ihan yhdessä päivässä lukea. Laahaa tosi paljon nyt perässä nämä muistiinpanot lukemistani kirjoista, mutta kunhan nyt jotain muistaa, niin hyvä on. Ainakin muistaa sen fiiliksen, jonka kirjat jätti. Tämä jätti fiiliksen, että oli ihan jees. Ei ihan parasta, mutta ei nyt mitään kamalaakaan. 

Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä, Juha Metso: Et muuten tätäkään usko...

Eihän tästä voi kukaan olla pitämättä. Ihan samalla tavalla diggailin tästä kuin ensimmäisestäkin. Rouhea design, Metson aivan mielettömät valokuvat, Röyhkän hieno kertomustyyli, Haapasalon upea tarina ja vieläpä kirjan taitto joka tukee koko teosta. Ensimmäisessä osassa oli toki enemmän sykähdyttäviä asioita kuin tässä toisessa, mutta tämä oli yhtä hyvä hieman eri tavalla vain. Minähän pidän suuresti siitä kun kerrotaan kulissien takaista elämää. Kuten tässä kuvattiin suurimmalta osalta Haapasalon sarjojen taustoja. Ne on sitä kermaa, joka tekee kakusta erittäin maistuvaisen.

Tässä myös selvisi tyypistä paljon lisää, kuten se, että on ihan tarkoituksella brändännyt itsensä niin sanotusti tavalliseksi suomalaiseksi "juntiksi". Vastaiskuna venäläisten suureellisuudelle, jossa odotetaan, että hyvin menestyvät ihmiset näyttävät sen joka solullaan. En tiennyt, että tämä on ihan tarkoituksellista. Luulin, että Haapasalo nyt vaan on sellainen.

Kyllä kannattaa tämä kirja kotiuttaa jos on siihen mahdollisuus. Tämä on juuri sellainen joka kuuluu kirjahyllyyn pysyvästi.

Barbara Demick: Suljettu maa

Kylläpä oli hieno kirja. Pysäyttävä ja laittoi todella taas ajattelemaan miten hyvin meillä on asiat. Tosin, eihän meidän oloja ja Pohjois-Korealaisten oloja voida oikeen verrata, koska siellä hyvin harvat edelleenkään tietävät mitään ulkomaailmasta. Tässä kirjassa oli todella hienosti kuvattu Pohjois-Korealaisten tarinoita kuuden eri henkilön kautta. Kaikki henkilöt on päässeet Pohjois-Koreasta pois, joten ovat vapaita kertomaan tarinansa. Jokainen tarina oli omanlaisensa, mutta kuitenkin pitivät sisällään hyvin paljon samoja elementtejä. Uskollisuutta, epäuskoisuutta, pelkoa, hämmästystä, neuvokkuutta. Kaikkea tätä ja paljon enemmän.

Ehkä kaunein kaikista oli Mi-ranin ja Jun-sangin suuri rakkaustarina. Se sai minut huokailemaan ihastuksesta. Siinäpä on autenttista rakkautta julmissa olosuhteissa. Ja kaiken kokemansa jälkeen he tapasivat toisensa Etelä-Koreassa <3 En kerro tästä enempää, koska en halua spoilata keneltäkään lukukokemusta.

Omasta mielestäni surullisin kaikista oli Tohtori Kimin tarina. Ehkä siksi mitä kaikkea hän joutui lääkärinä kokemaan ja näkemään. Ei toivoakaan, että olisi pystynyt auttamaan puutteiden takia vaikka siihen olisi ollut muuten mahdollisuudet. Miten kamala tunne se onkaan kun tietää pystyvänsä, mutta siihen ei ole työkaluja. Kamalaa.

Suosittelen lämpimästi. Todella hieno.

John Grisham: Lakimiehet

Huomenna (tai oikeastaan tänään) on lukurauhan päivä, joten mikäpä sen mukavampaa kuin kirjoittaa nämä lyhyet arviot edes muutamasta kirjasta joita olen viime näkemästä lukenut. En varmaan ihan kaikista saa postausta aikaiseksi tältä istumalta, mutta kuitenkin.

Kylläpä valitsin tylsän kirjan vuoden ensimmäiseksi. Ei päässyt oikeastaan missään vaiheessa mihinkään lentoon ja jurnattiin vaan samojen tylsien aiheiden ympärillä. Blääh. Oikein harmittaa kun näin pääsi käymään. En ole koskaan ollut mikään suuri John Grisham fani, mutta olen toki aina pitänyt jonkinlaisessa arvossa miestä. Nyt tosin tämän kirjan jälkeen arvostus hieman laski. Oli tylsä. Ei mitään mainitsemisen arvoista. Odotin vaan koko ajan milloin luen viimeisen rivin ja saan laittaa kannen kiinni. Sitten kun se aika koitti, että sain näin tehdä, mieleni keventyi ja tyhjentyi tämän kirjan osalta. Joten tämän enempää ei tästä tylsän tylsästä kirjasta irtoa.

Vuoden ensimmäisen kirjan olisi pitänyt olla upea. Mahtava. Tai edes keskinkertainen. Olisin halunnut aloittaa kirjavuoden räjähtävästi, mutta toisaalta, odotan innolla sitä räjähtävää kirjaa joka jossain vaiheessa vuotta varmasti ilmaantuu.