Michael Scholten: Quentin Tarantino

Nyt tarvitsee kyllä sanoa, että tätä kirjaa olen odottanut. Ylipäätään jotain, jossa kerrotaan Quentin Tarantinosta. Tällä tasolla. Fanitan Tarantinoa ihan huolella ja oli todella mehukasta lukea mistä mies lähti ja päätyi sinne missä on nyt. Ja ihan oikeutetusti on siellä missä on. Ohjaajien ja käsikirjoittajien ehdoton kuningas. Pulp Fiction ja Inglourious Basterds kuuluu parhaimpiin elokuviin joita on koskaan tehty. Eikä Kill Billissä, Django Unchained ja The Hateful Eightissä ole yhtään mitään vikaa niissäkään. Koskaan ei tiedä mitä leffoissa tapahtuu kun kyseessä on Tarantinon rainat. Pidän dialogeista, jopa niistä ylipitkistä ja siitä kaikesta visuaalisuudesta ja yksityiskohtien määrästä, joita kaikissa elokuvissa on. Olin sattumoisin silloin myös Jenkeissä työmatkalla kun Grindhouse tuli teattereihin ja siellä näin tämän koko setin siten miten Tarantino ja Rodrigues oli sen tarkoittanut. Se oli mahtava. Ihan päättömät leffat (Planet Terror ja Death Proof) ja vieläkin päättömämmät trailerit. Ihan mahtava.

Ihan parasta oli lukea tarinaa näiden kaikkien taustalla. Pitkästä aikaa oli sellainen kirja, jonka ahmaisin yhdessä päivässä. Se on nykyään harvinaista herkkua. Lukea kirja yhdessä päivässä.

Vielä kun saisi Tarantinon itse kirjoittamansa elämänkerran. Se vasta mahtavaa olisi.

Erik Axl Sund: Lasiruumiit

Aihealueet Erik Axl Sundin kirjoissa ovat ihan hirveitä. Kuten tämänkin. Nuorten itsemurhat. Surullista ja raakaa. Liikutaan satanistisissa (pahoittelut jos meni termi väärin) piireissä, jotka ovat kyllä kovin sairaita piirejä jos minulta kysytään. Mutta kukaan ei ole kysynyt, joten mielipiteeni jääköön tähän blogiin. Ihannoidaan kuolemaa ja suorastaan märehditään kaikessa siihen liittyvässä. Juoni oli sinällään ihan hyvin rakennettu kun arvasin loppuratkaisun vasta aika lopussa ja sehän on aina hyvä merkki dekkareissa ettei liian aikaisin onnistu arvaamaan.

En tiedä mikä minua vaivaa. En vaan syty Erik Axl Sundin kirjoille. Joku näissä mättää. Ei ole mitään vikaa, mutta kuitenkaan en saa irti näistä sitä jotain mikä saa lukijan minussa kehräämään. Eikä tarvitsisi edes kehrätä, mutta olisi kiva edes jotenkin nauttia lukemisesta. Vaikkei tästä aihealueesta kyllä nautintoa saa millään, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Kauko Röyhkä: Kaksi aurinkoa

Onpas taas jäänyt tämä blogiin kirjoittaminen ja noita luettuja kirjoja on sen verran monta tässä välissä etten edes yritä kirjoittaa niistä kaikista. Jatkan siis Kahdesta auringosta. Ettäpä oli muuten härski. Ja yllättävä. Myös ajoittain tosi tylsä. Oli yritystä. Alku veti jalat alta ja jos näkisin itseni peilistä kun luin kirjaa, niin varmasti olisin nähnyt hieman epäuskoisen ilmeen kera vienosti hymyilevän suun. Sitten jotain tapahtui. Joku joka tylsistytti niin pahasti, että olin jo todella pettynyt. Tässäkö se ilotulitus sitten mukamas oli. Tähänkö riitti Röyhkän rahkeet. Sitten taas yhtäkkiä alkoi tapahtumaan. Samat härskit ja yllättävät otteet. Jäin tosi pahasti kahden vaiheille mihin suuntaan kirjan kohtalo lopulta kääntyy, mutta päädyin kuitenkin siihen, että menee ihan vähän ihan jees kategoriaan. Ihan siitä syystä, että alku ja loppu oli sellaisia mitä ne oli. Liian pitkä tuo välivaihe, joka oli tappavan tylsä, mutta eipä tuollaista alku- ja loppusirkusta tosin olisi koko kirjaa jaksanut. Ei silti olisi tarvinnut ihan noin tylsää kehitellä keskelle.

En oikein odottanut mitään kirjasta, mutta pakko se oli alelaarista kotiuttaa kun muuten olen nostanut Kauko Röyhkän jumalolennon asemaan. Vaikkakin edelleen olen sitä mieltä, että tämä olento tekee parempaa musiikkia kuin mitä kirjoittaa kirjoja, mutta eihän toki kirjoissakaan mitään vikaa ole. Ei ainakaan tässä, joka oli kyllä outo. Hyvällä tavalla outo.

Ian McEwan: Lapsen oikeus

Tämän kirjan lukemisesta on jo sen verran aikaa etten ihan tarkkaan muista kaikkia fiiliksiä, mutta päällimmäisenä on silti mielessä hämärä käsitys, että oli ihan jees. Sillä tavalla jees, ettei mikään oikein ärsyttänyt, jos kohta ei myöskään mieleenpainunut.

Pidän kyllä McEwanin kerronnasta vaikka pitäisi varmaan joku tällainen lyhyt teos lukea alkuperäiskielellä jotta näkisi sen todellisen kauneuden. Itse vaan nautin lukemisesta huomattavasti enemmän suomeksi, kuten varmasti useimmat muutkin. Silti en vierasta englanniksi lukemista, mutta sitä mukavuusalueelta poistumista tapahtuu kuitenkin todella vähän.

Bertil Torekull: Ikea tarina

Hmmm. Tartuin innokkaana tähän kirjaan koska onhan se nyt vaan niin mieletön juttu koko Ikea ettei tosikaan. Alku oli todella lupaava ja ahmin tätä suurtarinaa, mutta sitten alkoikin tökkimään. Jopa välillä ärsyttämään. Asioita alettiin toistamaan ihan liikaa vaikka ymmärrän toki miksi asioita toistetaan. Sitenhän se asia tulee parhaiten selväksi. Toistoa toistoa. Mutta että kirjassa. Joku raja olisi hyvä. Tässä mentiin rajan yli tohinalla. Oli myös, paljon hyppimistä asiasta toiseen, joka kävi jo riesaksi. Pieni hyppiminen sallittakoon, mutta loikkia voisi vähentää ja välttää.

Alkoi myös ihan hitusen ärsyttämään Bertilin ilmiselvä fanitus IK:ta kohtaan. Ei siinä mitään, fanittaa saa ja pitääkin, mutta että joka välissä pitää kertoa miten IK on parasta mitä Bertil tietää tai tulee ikinä tietämäänkään. Eli hiukan puolueettomampi kirjoittaja olisi voinut tehdä ihan hyvää kirjan lopulliselle annille.

Ei siitä silti pääse mihinkään, etteikö IK:lla olisi bisnes hyppysissään. Ei sitä ihan joka jamppa pysty tuollaista imperiumia rakentamaan. Ja vielä pysymään hyvin pinnalla vuodesta toiseen. Tarvitsee silti etsiä se Totuus Ikeasta kirja ja katsoa mitä se on nielaissut sisäänsä. Onko pelkkää katkeroituneen työntekijän tilitystä? Eli jos joku on lukenut sen, niin ottaisin mieluusti kommentteja siitä vastaan.

E.L. James: Fifty Shades (Sidottu, Satutettu, Vapautettu)

Vihdoin ja viimein sain myös aikaiseksi tarttua tähän mainetta niittäneeseen kirjasarjaan. Ostin samantien koko sarjan ettei sitten tarvitse miettiä miltä jatko-osat maittaa ja miten henkilöiden tarina jatkuu. 

Täytyy kyllä sanoa, että oli nämä ainakin viihdyttäviä. Ja yllättävän hyvin kirjoitettuja. E L James on totisesti ottanut selvää SM-maailmasta (vai kutsutaanko sitä edes tällä nimellä) vaikka mistä minä tiedän onko ne totuudenmukaisia kuvauksia. Todennäköisesti kyllä tai ainakin on todella vilkas mielikuvitus kirjailijalla jos on heittänyt edes osan niistä hatusta. 

Ei näiden tarkoitus ole kuvata mitään romanttista rakkaustarinaa vaikka tästä sarjasta sellainen tuleekin. On varmaan tarkoituksella tehty mahdollisimman epärealistinen "juoni" (miljonääri, opiskelijatyttö, rakastuvat, tyttö muuttaa miehen jne), koska silloin saa mielikuvituksen kunnolla liikkeelle. 

Kuten sanottu, viihdearvoa näistä ei puuttunut, vaikkakin tuo viimeinen osa olisi saanut jäädä kirjoittamatta. En oikein saanut siitä mitään irti. Liikaa toistoa. Toinenkin osa oli vähän siinä ja siinä. Sen olisi voinut yhdistää tuohon ensimmäiseen. Tulipahan luettua ja olikin piristävää vaihtelua.

Agatha Christie: Syyttävä sormi

Kuvakaappaus Elisa Kirjasta

Laahaa vähän jäljessä nämä "arvostelut", mutta eipä sen väliä missä järjestyksessä näitä kirjoittelee. Äänikirjat ovat siis toimineet itselläni lenkkiseurana ja muutamien lenkkien aikana seuraa sain Syyttävästä sormesta. Oli jotenkin todella virkistävää kuunnella Agatha Christien kielenkäyttöä, joka on raikas tuulahdus menneisyydestä. Henkilöiden käytös ja ihanat käyttäytymistavat eroavat jo sen verran nykyisestä maailmanmenosta, että todella pisti hymyilyttämään vähän väliä. Lukijana Lars Svedberg oli aivan mahtava ja sopii tähän erittäin hyvin.

En osannut yhtään edes arvata juonenkäänteitä, koska koko maailma eroaa niin paljon tästä jonka minä tunnen. Voi olla, että isoäitini olisi saattanut arvata syyllisen jo aikoja sitten, mutta itselleni se tuli isona yllätyksenä. Joka on pelkästään positiivista. Vaikken yritäkään koskaan arvuutella, vaan pyrin vaan nauttimaan kirjasta ja tarinasta, mutta kyllä sitä aivot koko ajan yrittää selvittää mysteeriä.

Pitää seuraavaksi ottaa Agatha Christien paperinen kirja (tai edes eKirja) lukuun ja katson mitä pidän näistä oikeasti luettuna. Olen joskus tyyliin teininä näitä lukenut, mutta en vaan muista yhtään mitä pidin tai millaisia ne ovat. Pitänee korjata tilanne.