Kertoo Iranilaisesta naisesta, jonka elämän tuhosi kasvoille heitetty happo.
Kyllä täytyy sanoa, että kirjaa lukiessa nousi esiin todella ristiriitaisia tunteita. Hyvin harva tuollaisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut ihminen on niin vahva, että jaksaa nousta edes tuon verran. Niin vahva, että jaksaa opetella olemaan oma itsensä niin paljon kuin se vaan on mahdollista. Toki, kirja on mielestäni "kirjoitettu" liian aikaisin jos näin voi sanoa. On täysin ymmärrettävää, että on katkera, vihainen, kostonhaluinen, itsekäs ja mitä kaikkea. Tuo on täysin normaalia, mutta itse olisin ehkä nauhoittanut tarinani, mutta kuulostellut sitä pidempään ennen julkaisua. Tai mistä minä tiedän mitä olisin tehnyt. Olisin todennäköisesti katkera, vihainen, kostonhaluinen ja itsekäs hamaan tappiin. Ja yrittäisin saada julkaistua niin monta kirjaa kuin vaan mahdollista joissa kaikissa toistettaisiin samaa virttä.
Kertoo mukavasti elämästään ihan lapsuudesta asti jolloin pääsee kärryille millaista elämä on Iranissa. On mielestäni hienoa, että nuoret yrittävät modernisoitua kuitenkaan liiaksi unohtamatta omaa kulttuuriaan. Hyvään suuntaan ollaan kuitenkin menossa (hitaasti), kun jätetään ne radikaaleimmat vanhat tavat taakse. On myös hienoa, miten Ameneh on yksi näistä moderneista nuorista naisista. Vaikkakin sehän on yksi syy miksi sai happoa kasvoilleen. Ei suostunut naimisiin.
Sydämeni myös särkyi Amenehin vuoksi kun luki millaisia kommentteja sai heti hyökkäyksen jälkeen aina kirjan loppuun asti. Varsinkin joiltain läheisiltään. Eivät tukeneet, vaan toivoivat, että Ameneh menisi naimisiin miehen kanssa. Mitä. WTF. Siinä olisikin rangaistusta MIEHELLE kerrakseen kun JOUTUISI naimisiin naisen kanssa kenen kasvoille heitti happoa. En ymmärrä. En vaan ymmärrä. Aika harva vissiin ymmärtää meistä, ketkä olemme eläneet ihan eri maailmassa tasa-arvon vallitessa. Olihan se pakko myös netistä kaivaa laittoiko Ameneh tuomion käytäntöön vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti