maanantai 27. tammikuuta 2014

Tomi Takamaa: 875 grammaa


Hairahdin jälleen niin sanottuun heräteostokseen, mutta kuten tapoihini kuuluu, kirjojen kohdalla nämä heräteostokset eivät aiheuta minussa mitään tunnontuskia. Tästä tuli minulle junakirja eli kirja, jota luen kotimatkalla. Siinä missä Narrien laiva (josta lähiaikoina tulee oma arvostelunsa) odotti kotona, niin 875 grammaa pääsi töihin mukaan. Niin. Itse arvostelu. Se olisi varmaan poikaa eikä lätistä missä tätä luin.

Onpas outoa sanoa, mutta tämä oli kaikessa rankkuudessaan viihdyttävä kirja. Nauroin Takamaan juttuja kun kertoi rankasta ajasta huumorilla. Löysin monia yhtymäkohtia ja asenteen samankaltaisuutta kun itse pukkasin keskoslapsen pihalle. Viihdyttävyydestään huolimatta, kirjassa onnistuttiin myös kertomaan asioita siten, että silmät meinasivat kostua. Muustakin kuin naurusta.

En ollut kuullut tästä facebook ryhmästä eikä ollut edes osunut juttuja tästä silmälaseihin. Suht outoa kun ottaa huomioon miten innokkaasti seuraan uutisia ja kulloisiakin ilmiöitä. Jollakin tavalla vaan on mennyt ohi. Takamaa on hyvällä asialla eikä rajoita asiaansa pelkästään keskosiin, vaan kaikkiin sairaisiin lapsiin. Ja onhan tuo ihan mieletöntä että facebookissa sai 100 000 tykkäystä ainoastaan parissa viikossa ja hype eikun kasvoi. Itse en ole facebookissa (hiljainen yhden naisen protesti) enkä mene, mutta tuntuu hienolta, että Suomessa pystytään tekemään somen avulla paljon hyvää. Vaikka ymmärrän miten jotkut ovat skeptisiä kaikenlaisten lahjoitusten pyytäjien kanssa. Jotenkin on sellainen olo, että kirjoitti tämän kirjankin selittääkseen tarkemmin asioita miksi tähän ryhtyi ja miksi ryhmän olemus muuttui Pirpanan kuulumistenvaihdosta hyväntekeväisyysryhmäksi. Mutta hyvä kun kirjoitti ja toivottavasti mahdollisimman monet hänen motiivejaan epäilevät lukevat kirjan. En sitten tiedä miten paljon olisin tästä kirjasta innostunut ilman tuota omaa ipanaa ja samankaltaisia kokemuksia vaikkakin huomattavasti "lievempänä". 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti