Onpas outoa sanoa, mutta tämä oli kaikessa rankkuudessaan viihdyttävä kirja. Nauroin Takamaan juttuja kun kertoi rankasta ajasta huumorilla. Löysin monia yhtymäkohtia ja asenteen samankaltaisuutta kun itse pukkasin keskoslapsen pihalle. Viihdyttävyydestään huolimatta, kirjassa onnistuttiin myös kertomaan asioita siten, että silmät meinasivat kostua. Muustakin kuin naurusta.
En ollut kuullut tästä facebook ryhmästä eikä ollut edes osunut juttuja tästä silmälaseihin. Suht outoa kun ottaa huomioon miten innokkaasti seuraan uutisia ja kulloisiakin ilmiöitä. Jollakin tavalla vaan on mennyt ohi. Takamaa on hyvällä asialla eikä rajoita asiaansa pelkästään keskosiin, vaan kaikkiin sairaisiin lapsiin. Ja onhan tuo ihan mieletöntä että facebookissa sai 100 000 tykkäystä ainoastaan parissa viikossa ja hype eikun kasvoi. Itse en ole facebookissa (hiljainen yhden naisen protesti) enkä mene, mutta tuntuu hienolta, että Suomessa pystytään tekemään somen avulla paljon hyvää. Vaikka ymmärrän miten jotkut ovat skeptisiä kaikenlaisten lahjoitusten pyytäjien kanssa. Jotenkin on sellainen olo, että kirjoitti tämän kirjankin selittääkseen tarkemmin asioita miksi tähän ryhtyi ja miksi ryhmän olemus muuttui Pirpanan kuulumistenvaihdosta hyväntekeväisyysryhmäksi. Mutta hyvä kun kirjoitti ja toivottavasti mahdollisimman monet hänen motiivejaan epäilevät lukevat kirjan. En sitten tiedä miten paljon olisin tästä kirjasta innostunut ilman tuota omaa ipanaa ja samankaltaisia kokemuksia vaikkakin huomattavasti "lievempänä".
En ollut kuullut tästä facebook ryhmästä eikä ollut edes osunut juttuja tästä silmälaseihin. Suht outoa kun ottaa huomioon miten innokkaasti seuraan uutisia ja kulloisiakin ilmiöitä. Jollakin tavalla vaan on mennyt ohi. Takamaa on hyvällä asialla eikä rajoita asiaansa pelkästään keskosiin, vaan kaikkiin sairaisiin lapsiin. Ja onhan tuo ihan mieletöntä että facebookissa sai 100 000 tykkäystä ainoastaan parissa viikossa ja hype eikun kasvoi. Itse en ole facebookissa (hiljainen yhden naisen protesti) enkä mene, mutta tuntuu hienolta, että Suomessa pystytään tekemään somen avulla paljon hyvää. Vaikka ymmärrän miten jotkut ovat skeptisiä kaikenlaisten lahjoitusten pyytäjien kanssa. Jotenkin on sellainen olo, että kirjoitti tämän kirjankin selittääkseen tarkemmin asioita miksi tähän ryhtyi ja miksi ryhmän olemus muuttui Pirpanan kuulumistenvaihdosta hyväntekeväisyysryhmäksi. Mutta hyvä kun kirjoitti ja toivottavasti mahdollisimman monet hänen motiivejaan epäilevät lukevat kirjan. En sitten tiedä miten paljon olisin tästä kirjasta innostunut ilman tuota omaa ipanaa ja samankaltaisia kokemuksia vaikkakin huomattavasti "lievempänä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti