Kertoo kahdesta nuoresta pojasta 80-luvun Ruotsissa, jotka haluavat rakastaa jotakuta, joka rakastaa heitä ja miten HIV saavutti Ruotsin.
En tiedä mitä ajatella. En tiedä miten arvostelisin kirjaa. Mitä kirjoittaisin siitä ylös, että muistaisin myöhemmin mitä pidin kirjasta. Nimi on pitkä enkä tiennyt mihin nimi edes liittyy. Tiesin toki kirjan esittelyn luettuani (joka sai minut tilaamaan kirjan), että aihepiiri on homot, mutta en silti osannut yhdistää. Nimi aukeni yllättävänkin nopeasti. Juurikin samoilla sanoilla: älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. En tiedä pidänkö siitä, että kirjasarjan ensimmäiset sivut kertovat mitä kirjasarjan viimeisen osan viimeiset sivut pitävät sisällään. Lataa aikamoiset odotukset siihen mitä tapahtuu tuossa välissä. En myöskään tiedä pidänkö tuosta menneisyys-nykypäivä-menneisyys-nykypäivä kerronnasta, varsinkaan kun sitä tapahtuu koko ajan ja usein. Hieman sekavahkoa, mutta silti jotenkin hyvää. Niin. En tiedä. Saman arpomisen koin kun koitin päättää kuinka monta tähteä annan kirjalle Goodreadsissä. Annoin kolme, vaikka hyvinkin olisin voinut antaa neljä. Eli pidin kyllä, jopa keskimääräistä enemmän, mutta ehkä tuo kaikki sekavuus laittoi sormen osumaan kolmosen kohdalle.
En tiennyt, että kirjasarjan perusteella on myös tehty TV-sarja. Pitänee varmaan kaivaa se jostain esiin ja katsoa. Mutta en vielä. Haluan odottaa, että olen lukenut koko kirjasarjan. Voipi olla, että kadun sitä kuten olen katunut niin monen muun katsomista kirjan lukemisen jälkeen. Näistä hyvänä esimerkkinä on Miehet jotka vihaavat naisia. Tai pohjanoteerauksena Linnunradan käsikirja liftareille.
Sympateeraan homoja ja lesboja paljon. Miksi jotkut (ja loppukädessä todella monet) vielä tänäkin päivänä kokevat homouden joko sairautena tai asiana, jonka vuoksi ihmistä pitäisi pilkata tai tehdä jopa väkivaltaa. Eihän se ole keltään toiselta pois, jos joku nyt sattuu rakastamaan samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Sitä pidetään jotenkin perverssinä ja mielikuva heidän petipuuhistaan tuntuu järkyttävältä. Mielestäni mielikuva kenen tahansa muun petipuuhista tuntuu ellei nyt järkyttävältä niin ainakin siltä etten todellakaan haluaisi sitä nähdä tai kuulla mitään detskuja. Eli mitä niin pelottavaa on homoissa verrattuna heteroihin. Jokainen rakastakoon mitä rakastaa ja uskokoon mihin uskoo, kunhan antavat myös minun rakastaa mitä rakastan ja uskoa mihin uskon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti