Kertoo kirjailijan isästä, joka päätyi asumaan Ruotsiin holokaustin jälkeen.
Tylsää. Sekavaa. Yritetty kirjoittaa pikkunäppärästi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Aloittaa tarinan kertomalla Södertäljen Södrasta. Kertoo liian pitkään, liian tylsästi, liian sekavasti. Nimiä, jotka ei jää mieleen koska heistä ei kerrota mitään mieleenpainuvaa. Sitten aloittaa kertomisen varsinaisesta matkasta, joka alkoi itse asiassa jo kertomuksella Lodzin getosta. Tämäkin kertomus oli sekavaa enkä aina välillä pysynyt kärryillä missä mennään. Tarina on kyllä kauhistuttava, kuten mielestäni kaikki holokaustista selvinneiden tarinat ovat. Yksi asia vaan jäi hieman jopa ärsyttämään, kun Göran todella monesti mainitsi Auschwitzin olevan paratiisi verrattuna Wöbbeliniin. Että mitä. Että on pokkaa tuollaista julkistaa. Mikään leireistä ei varmasti ollut paratiisi vaikka sitä verrattaisiin mihin. Varsinkaan tuo kyseinen tuhoamisleiri. Matkasta kertomisen jälkeen kertoi muutamien sivujen verran äitinsä matkasta, joka tuntui vähän siltä että oli pakko ujuttaa tämäkin kirjaan ettei äiti loukkaannu. Sitten yhtäkkiä jatkoi taas mihin oli jäänyt kirjan alusta ennenkuin lähti kertomaan matkasta. Se jos mikä oli sekavaa. Oli Bertiliä (että kuka, ai niin, se joku Göranin lapsuuskaveri), kerrottiin poliosta, lapsihalvauksesta, isän työstä, ruuista. Öööö. Että miksi. Mitä. Miten nämä nyt liittyy yhtään mihinkään. Varsinkaan, koska ei niille löytynyt mitään kiintopistettä myöhemmin.
No, oliko tässä kirjassa mitään hyvää. Kyllä. Vaikka tylsyyshalvaus meinasi iskeä, niin oli todella mukava lukea miten Ruotsissa on otettu puolanjuutalaisia vastaan ja miten heistä on "huolehdittu". Oli jopa järkytys huomata miten jopa Ruotsissa on oltu pienesti puolanjuutalaisia vastaan, jos näin voi sanoa. Olisi mielenkiintoista tietää ottiko Suomi vastaan puolanjuutalaisia, ja jos, niin miten paljon ja miten heitä on täällä kohdeltu.
Onneksi kirja on nyt luettu ja sen voi haudata kirjahyllyyn. Kyllä. Tämä on se kirja, joka oli pakko jättää jopa kahden muun kirjan ajaksi huilimaan. Otin itseäni niskasta kiinni Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen, ja kahlasin väkisin tämän läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti