 |
| Kuva: Adlibris |
Sanon sen ihan ensimmäisenä, että Prince on ihan parasta. En tule todennäköisesti koskaan kyllästymään Princen (vai miten hän nyt haluakaan itseään kutsuttavan...tällä hetkellä taitaa olla taas Prince) musiikkiin. Jaksan kuunnella The Hits/The B-Sides plattaa uudelleen ja uudelleen. Siinä on ihan kaikki mitä ihminen voi tarvita. Odotin innolla, että pääsen käsiksi tähän hienoon teokseen, jonka kansipaperitkin tuntuivat samettiselta. Oikeasti. Kyllä tuntuivat. Aloitin siis lukemisen täydellä innolla, kun vihdoin joku on kirjoittanut kokonaisen kirjan, joka käsittelee pelkästään Princen musiikkia ja hänen nerouttaan sillä saralla. Ja mitä sitten kävikään. Njäh. Se kävi.
Tuli hyvin selväksi jo ensimmäisten 40 sivun kohdalla, että luvassa on tappavan tylsää tekstiä, joka oli kaiken lisäksi sekavan oloisesti kirjoitettu. Tuntui ihan siltä kuin kirjailija olisi kirjoittanut asioita siinä järjestyksessä kuin ne tulevat mieleen. Äkkiä nyt vaan ettei unohdu mitä piti kirjoittaa. Ymmärrän tuollaisen lähestymistavan kun aloitetaan kirjoittamaan. Mutta eikö se ensimmäinen naurupaperi nyt pitäisi jäsentää ennen kuin laitetaan painokoneet jauhamaan? Tarkalla tasolla kävi kappaleita läpi, joka sentään oli mukavaa, mutta kovin oli laimeaa. Ei yhtään Princen arvoista. Monsterin päättömän miehen tavoin sanon "en tykkää".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti