Minulla on yksi sana, joka kuvastaa tätä kirjaa hyvin: herttainen. Kyllä, herttainen on oikea sana. Hieman surullinen, mutta kuitenkin niin herttainen ja onneksi tässä on onnellinen loppu. Harvoin kirjoitetaan kirjoja viisikymppisten uusiorakkaudesta ja jos, niin harvoin siitä kirjoitetaan näin herttaiseen ja mukavaan sävyyn. Silti niin miten esimerkiksi itse ajattelen asioiden olevan jos viisikymppisenä huomaa olevansa petetty ja jätetty. Tai vaikka "pelkästään" jätetty.
Pidin myös siitä, että tarina sijoittuu Turkuun. Turku on yksi lempikaupungeistani ja oli hienoa nähdä silmissään ne oikeat maisemat.
Mukava tarina rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti