Haudan takaa antoi kimmokkeen kokeilla toisenlaista genreä lenkkiseuraksi. Valinta kohdistui Juha Vuoriseen, jonka Juoppohullun päiväkirja on tämän genren kirkkainta kärkeä. Tommi Korpela lukijana vain heitti vettä myllyyn Vuorisen teksteille. Itse juonihan nyt ei ollut mitään maata mullistavaa, mutta eipä sen todellakaan tarvitse ollakaan näissä. Ei se juoni, vaan ne kaikki kohkaukset. Korpelan ääni muuttui aina sellaiseksi ihan tietyksi, josta erotti heti kuka hahmoista on nyt äänessä. Varsinkin Käppersin hahmo ja Korpelan ääni oli itselleni aivan lyömätön yhdistelmä.
Tässä genressä oli myös se hyvä puoli ettei tarvinnut edes muistella tai yrittää pysyä kärryillä missä mennään. Kunhan vaan kuuntelee menemään ja nauttii lenkistään.
Naureskelin ääneen lenkin lomassa ja unohdin täysin sen seikan, että olin juoksemassa. Meni huomattavasti paremmin lenkit kun en huomannut yhtään analysoida ja miettiä jokaista kolotusta jaloissa tai mitään muutakaan. Ihan parasta lenkkiseuraa siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti