Olipas virkistävää pitkästä aikaa lukea Vimmaa. Eikä haitannut vaikka Raksasta ja Ruutukympistä onkin pitkä aika eikä ihan kaikkia kiemuroita muista. Lähestulkoon kaikki kiemurat muistui mieleen Firman miestä lukiessa. Ihan hyvää teki pieni Vimma-tauko, koska nautin taas tästä ihan eri tavalla. Naureskelin Vimman tyyliä, Samin säätöjä ja Danikan vittumaisuutta. Trilogia sai päätöksensä ja olikin hieno päätös.
Vimma on tosi jees ja odotan innolla seuraavia kirjoja joita alkaa suoltamaan. Edelleen Helsinki 12 on paras, koska siinä Vimma veti vimmalla överiksi. Se oli hienoa se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti