Kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa (liikaa), joten ihan tarkkaan en muista enää kirjan käänteitä. Sen tosin muistan, että pidin tästä kirjasta kovasti. Vaikka joidenkin tarinoita olisi ollut ilo lukea pidempäänkin, mutta olin kuitenkin tyytyväinen ettei Kinnunen ollut sitä tehnyt. En muista miksi olin tyytyväinen, mutta tyytyväinen olin. Voisin veikata sen liittyvän jotenkin tarinan tai tarinoiden kasassa pitämiseen. Kun oikein ponnistelen muistinystyröitä, niin muistankin miten hienoa se oli lukea eri sukupolvien tarinoita monesta eri näkökulmasta. Ja miten suuri yllätys vielä seurasi erään tarinan kohdalla. Ihan lopussa. Hienoa. Se oli kiva, etten osannut yhtään arvata mitä tuleman pitää ja pidin jo kyseistä tyyppiä ihan typeränä kun käyttäytyy miten käyttäytyy. Oikein mukava käänne.
Joskus toivoisi, että kuulisi tarinoita joissa jatkumo on sukupolvesta toiseen. Tarinoita monelta eri kannalta. Monen eri ihmisen suusta. Tietysti lähinnä kiinnostaa oman suvun asiat, mutta olisihan se mielenkiintoista lukea muiden suvun asioita joissa tällainen jatkumo olisi. Itselläni on vielä toki isoäidit elossa joilta kuulen tarinoita ja toinen isoisä oli kova tarinaniskijä, mutta minua kiinnostaisi myös kuulla heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa tarinat. Jotain pystyy isoäiti kertomaan, mutta ei tietenkään kaikkea eikä varsinkaan isovanhempiensa tarinoita. Silloin elettiin eri aikoja eikä asioista puhuttu. Se on sääli. Haluaisin tietää. Haluaisin kuulla heidän tarinansa.
Odotan innolla Kinnusen tulevia kirjoja vaikka tästä onkin hieman vaikea laittaa paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti